Kasvattajan esittely

julkaistu aiemmin DAL-lehdessä 2004

Ensimmäinen dalmatiankoira tuli perhepiiriin 1993 kun veljeni hankki Seija Tiaiselta Chatterly's Matadorin. Se oli hurmaava blaffapentu, jolla oli upea luonne ja mitä kaunein liike. Valitettavasti menetimme "Matan" tämän vuoden keväällä kun se ei herännytkään rauhoituksesta hampaanpoistossa. Avauksessa ei selvinnyt syytä sen narkoosikuolemalle. Otimme äitini kanssa yhdessä Dalmira's Agile-Macy'n eli "Huldan" 1999 – äitini on ollut koko elämänsä ihastunut dalmatiankoiriin ja 2001 Jilloc's Girl of Thousand Dream eli "Peppi2 tuli Suomeen Sanna Säilän ja minun yhteisomistukseen. Jätin omasta 2003 syntyneestä toisesta dalmatiankoirapentueestani uroksen O'Zone Ciriuksen eli "Siirin" yhteisomistukseen Tommi Holman kanssa – niin kauan kuin nyt 9-vuotias dobermannurokseni "Pablo" on vielä päivieni ilona niin meillä ei toista uroskoiraa voi pysyvästi asua koska koiramme elävät kanssamme, eivätkä erillisessä kennelrakennuksessa tai tarhoissa. "Siiri" kylläkin on meillä visiitillä, lyhemmillä tai pidemmillä, riittävän usein ja suukin niin lähellä että ikävän yllättäessä on helppo käydä moikkaamassa. Kotona meillä on vielä tällä hetkellä dobermanneista vanha rouva, yli 10-vuotias "Velda", 4½ -vuotias "Ghia" ja kuopuksena 1½-vuotias "Mera". Ensimmäisen dobermanni tuli taloon 1993. Mitkä ovat tämän päivän dalmisten pahimmat virheet ja parhaimmat puolet? Vaikkakin kokonaisuutena ulkomuodollisesti taso on meillä erittäin hyvä, näen kuitenkin dalmiksissa samoja virheitä kuin toisessa rodussani dobermannissa: liian kevyitä päitä ja erityisesti näkyy puutteellisia kuono-osia, jotka ovat joko kokonaisuuteen nähden liian kevyitä, lyhyitä tai alaleuka on häviävä. Myös suoria takakulmauksia ja puutteellisia eturintoja näkyy. Dalmatiankoira, siinä missä dobermannikin, on tullut kookkaammaksi ja massavammaksi – täytyy sanoa, etten muista nähneeni tuomarin kertaakaan mittaavan dalmatiankoiraa kehässä. Linjakkaan, kestävän pitkänmatkan juoksijan profiilin sijasta näkee usein erittäin kookkaita, massavia ja raskasrakenteisia koiria. Dalmisten terveyteenkin voi olla suhteeellisen tyytyväinen; avoimuus ja asiallinen tiedottaminen ovat tässä avainsanoja – ja vieläkin enemmän tulevaisuudessa. Miten rotu on kehittynyt sinä aikana kun sinä olet sitä seurannut? Olen ollut mukana dalmiselämässä kuitenkin vasta lyhyen aikaa, hieman reilut kymmenen vuotta, ja jo tuona aikana olen ollut havaitsevinani koirien tulleeen kookkammiksi ja massavammiksi. Myös luonnepuolella on tapahtunut muutosta – johon lehden 3/2004 puheenjohtajan palstallakin puututtiin. Oletko seurannut muiden maiden dalmistoimintaa? Kyllä, pääsääntöisesti internetin välityksellä mutta myös erilaisten julkaisujen välityksellä sekä käymällä näyttelyissä ulkomailla ja tapaamalla siellä dalmisharrastajia ja –kasvattajia muista maista. Paras näkemäsi dalmatiankoira eli mikä koira on lähimpänä rotumääritelmän kuvaamaa yksilöä? En usko, että olen tavannut täydellistä dalmatiankoiraa vielä vaikkakin minulla on ollut ilo tavata erinäisiä upeita rotunsa edustajia. Täydellistä ei taida olla edes olemassa ja tässäkin se täydellisyys on katsojan silmässä. Jokaisella meillä on oma ihanteemme rotumääritelmän puitteissa. Olennaisempaa mielestäni on kyetä näkemään sekä puutteet että hyvät puolet eri koirayksilöissä. Mitä mieltä olet dalmiksesta käyttökoirana tai harrastuskoirana? Mielestäni dalmikselle ja dalmisharrastajille tulisi suoda mahdollisuus kisata koiransa kanssa myös PK-kisoissa. Dalmis on mielestäni monikäyttörotu – ei vain puhdas seurakoira. PK-oikeuksien anominen ei ole vaikeaa kunhan päätös siitä tehdään, oikeuksien pitäminen rodulla riippuu täysin harrastajakentän aktiivisuudesta (vähintään viiden rodun edustajan käytävä PK-kokeessa, esim. BH-kokeessa, kahden vuoden sisällä – näin tämä sääntö muistaakseni meni). Dalmiksella on mahdollisuus menestyä myös PK-puolella ja tämä avaisi lisää mahdollisuuksia erinäisestä harrastamisesta kiinnostuneille ihmisille. Mielestäni dalmatiankoiran ominaisuuksia käyttö- ja harrastuskoirana tulisi vaalia ja kiinnittää erityistä huomiota koirien toimintakykyyn, terävyyteen sekä luonteen kovuuteen… tai käänteisesti liialliseen pehmeyteen. Dalmatiankoirien omistajia (ja kasvattajia) tulisi myös kannustaa käyttämään koiransa luonnetestissä, ja yhdistys voisi ottaa järjestääkseen yhden testausviikonlopun keväällä ja toisen syksyllä – tai edes yhden vuodessa. Yhdistyksen jalostustoimikunta voisi myös laatia dalmatiankoiran ideaalisen luonneprofiilin luonnetestin valossa. Olen jopa ajatellut ehdottaa hyväksyttyä luonnetestiä valionarvoedellytykseksi. Muutoin olen hyvin tyytyväinen, että yhä useammat ihmiset ovat löytäneet dalmiksen paitsi erinomaisena kumppanina ja perhekoirana myös harrastuskoirana. Vikojen huomioiminen jalostuksessa? On jokaisen kasvattajan omalla vastuulla – PEVISA-sääntöjen lisäksi – minkälaiset seikat kukin asettaa koiran terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa jalostusvalintakriteereiksi omille pentueilleen. Joskus on tehtävä "ei-niin-helppoja-valintoja" ja mietittävä mitä asettaa kussakin yhdistelmässään etusijalle, ja mitä yrittää ensisijaisesti parantaa – kaikkea kun ei voi tehdä kerralla, jos edes toisellakaan… Kasvattaminen ei ole koskaan ollut puhdasta matematiikkaa eikä siitä koskaan sellaista tule mutta on asioita, joista voi saada paremman kokonaiskuvan esim. mikäli pystyy hyödyntämään erilaisia tilastoja ja indeksejä. Kannatatko jalostusyksilöiden/pentujen kuulotutkimusta? Kyllä ja testaan jalostukseen käyttämäni yksilöt ja pyrin käyttämään testattuja yksilöitä. Tavoitteena on myös tutkituttaa pentueeni mahdollisimman laajasti – toivomuksena onkin, että testausmahdollisuuksia olisi laajemmaltikin Suomessa. Miten valitset jalostusuroksen nartullesi? Pyrin tiedostamaan narttuni puutteet ja hyvät puolet mahdollisimman selkeästi ja löytämään sille uroksen, jolla on oletettavasti kykyä "korjata" näitä puutteita ja/tai täydentää nartun hyviä ominaisuuksia. Pyrin dobermannipuolellakin välttämään turhan voimakkaita linjasiitoksia, jotta minulla on siihen, tarpeen vaatiessa, myöhemmin mahdollisuus. Kun kasvattaa vain vähän pentueita, ei välttämättä edes yhtä vuodessa, kannattaa pitää "ovet avoimina" eri suuntiin. Tulos = yksittäinen pentue ei näin edeten ole välttämättä fenotyypiltään yhtenäisin mutta sieltä voi poimia ne, jotka omaa mielikuvaa "ideaalisesta dalmatiankoirasta" parhaiten vastaavat ja jatkaa taasen siitä yrittämistä eteenpäin. Miten teet päätöksen, käytätkö tiettyä narttua jalostukseen vai et? Luonne = koiran täytyy olla "tervepäinen", terveys = rakenteellinen ja dokumentoitu terveys, ulkomuoto = ei tarvitse olla se kehien kuningatar kunhan koiralla puntarissa on annettavana enemmän sellaisia hyviä ominaisuuksia, joita haluan viedä eteenpäin tuleville poville. Kokonaisuus ratkaisee. Missä narttusi saavat pentunsa ja miten pennut kasvavat? Kaikki koiramme – olivatpa sitten meillä kotona asuvat tai yhteisomistuksessa olevat – asuvat, elävät ja saavat pentunsa kotona oman perheen kanssa. Meillä kotona emä saa olla muiden koirien kanssa kantoaikanaan niin kauan kuin se itse jaksaa ja haluaa kulkea lenkeillä mukana. Emällä ja pennuilla on oma tilava huone, jossa on turvallinen pentulaatikko ja liukumatonta lattiapintaa riittävästi myöhempiä leikkejä varten. Sieltä pennut ja emä pääsevät myös ulos pihalle kunhan ikää on riittävästi ja säät sallivat. Huoneessa ei ole umpiovea vaan "säleaita"-portti, jonka kautta voi seurata elämää muualla talossa, seurata muiden perheen koirien touhuja ja sitä kautta pääsee tutkimaan muitakin osia talosta kunhan "ikä sallii". Nukun itse pentujen ja emän kanssa pentuhuoneessa pentujen kolmen, joskus jopa neljän ensimmäisen elinviikon ajan. Noin viisiviikkoisesta pennut tapaavat myös runsaasti muita ihmisiä, sitä ennen pääsääntöisesti vain perhepiiriin kuuluvia erilaisia ihmisiä. pennut käyvät ainakin kerran autoajelulla ennen luovutusta, yleensä kaksikin kertaa. Mikäli pennut syntyvät kesäaikaan, ja olemme maalla, niin päärakennuksen iso tupa tai takkahuone muuttuu pentuhuoneeksi – muutoin asiat sujuvat samalla tavoin. Lopetatko pentuja/rekisteröitkö kaikki pennut? Eläinlääkärimme nukuttaa pois kuuroiksi varmistetut pennut yhdistyksen suosituksen mukaisesti. Onneksi minulla ei ole ollut muita sellaisia ongelmia syntyneissä pennuissa, että olisin joutunut niitä lopetuttamaan (esim.kehityshäiriöitä). Rekisteröin kaikki pennut. Jos katson olevan aihetta, niin EJ-rekisteriin, muutoin normaalisti. Luovutatko pennut eläinlääkärin tarkastamina? Kyllä, ehdottomasti – ja sirutettuina. Yleensä myös pentutestattuina ja mahdollisuuksien mukaan BAER-testattuina. Liitätkö pennunostajat yhdistykseen? En, se päätös on jokaisen tehtävä itse. Suosittelen kuitenkin yhdistykseen liittymistä ja annan tarvittavan infon. Miten valitset pennun, jonka aiot pitää/sijoittaa tulevaa jalostustyötä varten ja missä iässä? Seuraan pentuja tiivisti koko ajan niiden syntymästä aina luovutukseen asti. Toimintapa meillä on ollut se, että ilmoitamme suunnitteilla olevasta/tulevasta pentueesta hyvissä ajoin, jotta meillä on puolin ja toisin aikaa tutustua. Kun pennut sitten syntyvät, tulevat uudet omistajat katsomaan pentuja ensimmäisen kerran yleensä niiden ollessa noin viiden viikon ikäisiä ja tuolloin tehdään myös alustavat (ja yleensä lopulliset) valinnat pentujen suhteen – tuolloin ja viimeistään pentujen ollessa 6-7 viikon ikäisiä myös minun täytyy tietää aionko pitää jonkun pennuista itselläni. Haen pentua, joka siinä iässä osoittaisi rakenteellisesti ja luonnetaipumuksiltaan vastaavan sitä mitä yhdistelmässä tavoittelin ja mistä minun olisi hyvä jatkaa. Pidänkö itselläni uroksen vaiko nartun riippuu pennusta. Joskus haluaisin pitää molemmat mutta täytyy tunnustaa realiteetit eli että olemme työssäkäyviä ihmisiä ja talouteemme kuuluu jo muutama koira, ja mikäli minulla ei ole sopivaa ja sopivalla etäisyydellä asuvaa luottohenkilöä, jonka kanssa voisin ottaa pennun esim. yhteisomistukseen, on minun tehtävä – jälleen - yksi valinta. Kuinka paljon pennunostajat pitävät yhteyttä myöhemmin, pidätkö itse yhteyttä? Pyrin järjestämään kullekin pentueelle ensimmäisen pentuetapaamisen n. 2-3 kuukauden kuluttua siitä, kun pennut ovat menneet uusiin koteihinsa. Tämän lisäksi pyrin järjestämään vuosittain yhden kaikille kasvateilleni avoimen tapaamisen, jonka sisältöä pyrin muokkaamaan tarpeitten mukaan: useimmiten olen kutsunut paikalle ulkopuolisen kokeneen kouluttajan esim. antamaan opastusta tottelevaisuuskoulutuksessa, olemme tehneet esineruutuharjoituksia, käyneet metsä- ja peltojäljellä makkararuutujen kautta, ja henkilöetsintäänkin on tutustuttu. Pääasiallisena sisältönä näillä tapaamispäivillä on kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Pyrin tiedustelemaan kasvattieni kuulumisia säännöllisin väliajoin ja toisia tapaan useamminkin koska he asuvat lähempänä tai harrastamme yhdessä. Tämähän on kuitenkin kaksisuuntainen tie tämäkin: toivon myös, että kasvattieni omistajat pitävät minuun yhteyttä oli kuulumisina sitten arkirutiinit tai jotakin erikoisempaa. Aina saa soitella tai lähettää sähköpostia ja vastaamaan pyrin niin nopeasti kuin kykenen. Mitkä ovat kasvatustyösi päätavoitteet? Rakenteellisesti toimiva, mahdollisimman terve, toimintakykyinen ja sosiaalinen dalmatiankoira, joka on omistajansa perheen jäsen ja harrastuskaveri. Omien linjojesi hyvät/huonot puolet? Kaikissa ja kaikessa on hyvää ja huonoa. Omista linjoista ei varsinaisesti vielä voi puhua kun takana on tällä hetkellä vasta kaksi dalmatiankoirapentuetta. Omista pentueistani voin sanoa sen verran hyvinä puolina, että ne ovat melko vahvaluustoisia, suhteellisen terveitä, keskikokoisia ja pääsääntöisesti hyväliikkeisiä koiria, joilla on myös toimintahalua ja –kykyä sekä ihan mukavat luonteet. Jonkin verran on ollut sinisilmäisiä (toinen tai molemmat) sekä yksi blaffa, mutta mitään todella vakavaa ei ole ihan lähituntumassa. Tarkempi statistiikka kaikista pentueistani löytyy kotisivuilta siltä osin kuin koirista on tutkimustietoa tai muuta vastaavaa. Minkä nimisillä koirilla on ollut suurin vaikutus jalostustulokseesi? Minusta olisi aika kornia vastata tähän kysymykseen kasvatettuani vasta kaksi dalmatiankoirapentuetta (v. 2001 O’Zone A ja v.2003 O’Zone C); luulenpa olevani kykenevä vastaamaan tähän vasta kun minulla on takanani ainakin kuusi dalmatiankoirapentuetta. Ensimmäisen pentuemme isänä oli Jilloc's A Man in the Mirror ja toisen Dalissimo Magical Moonshine – molemmat koirat asuvat ulkomailla. Oletko tuonut koiria ulkomailta? Kyllä, dalmatiankoiranarttu Fin & Lv MVA Jilloc's Girl of Thousand Dream'in Ruotsista... ja tulevaisuudessa varmaankien vielä muutaman. Dobermanneja olen jo ennättänyt tuoda enemmänkin, mm. Saksasta, entisestä Jugoslaviasta, Unkarista, Venäjältä ja Itävallasta. Mitä harrastat koiriesi kanssa? Ihan perusliikuntana metsissä samoilua, pyörälenkkejä (kun oli vielä hevonen niin kävimme hepan kanssa yhteisillä maastolenkeillä). Harrastan tokoa ja agilityä lähinnä yhteisenä tekemisenä sekä kontakti- ja hallintaharjoituksina, sydän sykkii kiihkeämmin PK-puolen haku- ja jälkikokeelle. Valiot, joita olet kasvattanut/omistanut? Kasvateissani ei vielä valioita ole, ovathan ne kovin nuoriakin, mutta aika näyttää…. hyvällä alulla voipi olla. C-pentueen emä Dalmira's Agile-Macy on yhtä sertiä vaille valmis. Dalmatiankoirista Fin & Lv MVA Jilloc's Girl of Thousand Dream ja dobermanni Fin & Est MVA BH AD pr HK2 Medusa von der Räuberhöhle – ja dobermanneissa on yksi kotona ja pari kasvateissa, joilta näyttelynäytöt riittävät… nyt vain niitä käyttötuloksia vartotaan… Mitkä ovat mielestäsi kasvattiesi parhaita saavutuksia? Ensisijaisesti se, että jokainen on omistajalleen se maailman paras koira, johon he ovat tyytyväisiä. Mitä muuhun tulee, niin dalmispuolella ehdottomasti Ciriuksen tämän vuoden ROP-juniorivoitot sekä Suomen että Eestin erikoisnäyttelyissä… mutta muukin pentue on nuoresta iästää huolimatta "kunnostautunut" esim. agilityharrastuspuolella ja jopa ihan tv:ssa vilahtamiseen asti… tuloksia tehdystä työstä odotetaan ensi vuoden puolella. Parhaat ajat ovat vielä edessäpäin… Miten toimit rotuyhdistyksessä tai muuten koiramaailmassa? Dalmatiankoirayhdistyksessä en ole ollut vielä kovin aktiivinen tähän päivään mennessä muutamaa hallitukselle esittämääni aloitetta lukuunottamatta. Dobermannipuolella olen ollut sekä koe-ja koulutustoimikunnassa että näyttelytoimikunnassa jäsenenä, toimittajana lehdessä ja vastannut sponsorisopimuksista. Tänä vuonna käänsin Suomen dobermannyhdistyksen jalostuksen tavoiteohjelman englannin kielelle. Haluatko kiittää jotain toista kasvattajaa saamistasi neuvoista? Haluan ehdottomasti kiittää hyvää ystävääni Sanna Säilää sekä erinomaisen miellyttäviä tuttaviani ulkomailla Anita ja Zeljko Radic'ia Kroatiassa. Kiitos kuuluu myös kaikille teille tutuille, jotka olette minua vuosien varrella auttaneet ja eteenpäin kannustaneet.