Kasvattajan esittely

julkaistu aiemmin Dobermann-lehdessä

Kennelnimi, nimi, osoite, yhteystiedot

O'ZONE (2001), Outi Vilkuna, Vantaa, http://www.ozone-dogs.net, 050 308 0022

Miksi dobermann?


Olen ollut ikäni tekemisissä erilaisten koirien kanssa. Aivan lapsesta SA INT –airedalejen ja –saksanpaimenkoirien, sitten myöhemmin esim. metsästyslinjaisten labradorien, erilaisten terrierien ja mm. bernhardinkoirien kanssa.

Sain ensimmäisen oman koirani 13-vuotiaana, Ranskasta Suomeen rantautuneen metsästyslinjaisen punaisen cockerspanielinartun, jonka kanssa osallistuin palveluskoirille suunnattuihin koulutuksiin.

Seuraavaa koiraa valitessa halusin koiran kokoisen, aktiivisen, PK-rotuisen ja lyhytkarvaisen koiran. Olin itse asiassa varannut bokserin urospennun kun koulu- ja teinivuosieni kaveri Kristiina Aaltonen soitti ja pyysi katsomaan ensimmäistä dobermann-pentuettaan. Mukaan lähti Kriegerhof Apache Yanka alias "Sacha" (1992) ja sillä tiellä ollaan edelleenkin...

Jalostustavoitteesi?


On jokaisen kasvattajan omalla vastuulla – PEVISA-sääntöjen lisäksi – minkälaiset seikat kukin asettaa koiran terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa jalostusvalintakriteereiksi omille pentueilleen.

Joskus on tehtävä ”ei-niin-helppoja-valintoja” ja mietittävä mitä asettaa kussakin yhdistelmässään etusijalle, ja mitä yrittää ensisijaisesti parantaa – kaikkea kun ei voi tehdä kerralla, jos edes toisellakaan… Kasvattaminen ei ole koskaan ollut puhdasta matematiikkaa eikä siitä koskaan sellaista tule. Testaan jalostukseen käyttämäni yksilöt mahdollisimman laajalti ja pyrin syventämään tietouttani niiden suvuista ja rodusta ylipäätään jatkuvasti.

Tavoitteena on myös tutkituttaa pentueeni mahdollisimman laajalti. Jalostusvalintoja tehdessäni pyrin tiedostamaan narttuni puutteet ja hyvät puolet mahdollisimman selkeästi ja löytämään sille uroksen, jolla on oletettavasti kykyä ”korjata” näitä puutteita ja/tai täydentää nartun hyviä ominaisuuksia. Kun kasvattaa vain vähän pentueita, ei välttämättä edes yhtä vuodessa, kannattaa pitää ”ovet avoimina” eri suuntiin. Tulos = yksittäinen pentue ei näin edeten ole välttämättä fenotyypiltään yhtenäisin mutta sieltä voi poimia ne, jotka omaa mielikuvaa ”ideaalisesta dobermannista” parhaiten vastaavat ja jatkaa taasen siitä yrittämistä eteenpäin.

Valitsemillani yksilöillä puntaroidaan ainakin seuraavat asiat:

Luonne - koiran täytyy olla ”tervepäinen”,
Terveys - rakenteellinen ja dokumentoitu terveys
Ulkomuoto - ei tarvitse olla se kehien kuningatar kunhan koiralla puntarissa on annettavana enemmän sellaisia hyviä ominaisuuksia, joita haluan viedä eteenpäin tuleville polville.

Kokonaisuus ratkaisee.

Miten erotut muista kasvattajista?

Kasvatan myös toista rotua, dalmatiankoiria, ja olen väliin kiusallisen suulas ja vähän muutoinkin höperö :-)

Olen kiinnostunut koiraharrastuksesta monipuolisesti ja toiminut erilaisissa luottamus- ja ohjaajatehtävissä sekä SDY ry.ssä että viime aikoina erityisesti Vantaan palveluskoirayhdistyksen ”leivissä”; olen myös pyrkinyt kouluttamaan itseäni tälläkin saralla mm. suorittamalla Koulutusohjaaja-kurssin (osat 1 ja 2) sekä nyt viimeisimpänä PK-koetoimitsijakoulutus (osat 1 ja 2), erityispätevöitymisalueena luonnetesti.

Mitä ohjeita annat dobermannin ostajalle? Miten tuet?

Jokainen meiltä lähtevän pennun mukaan menee myös reilu 100-sivuinen tietopaketti, johon toivon tutustuttavan jo ennen kuin pentu haetaan uuteen kotiinsa. Tietopaketista mahdollisesti heränneitä kysymyksiä voi käsitellä jo tuossa vaiheessa. Tietopaketti sisältää asiaa koiran eri
kehitysvaiheista pentuajasta aina vanhuuteen asti, koiraeläimen yleisestä kehityksestä, luonteesta, terveydestä, yms. Koiran ja sen ohjaajan/ihmislauman välinen luottamussuhde ja kontakti on kaiken A ja O ja tämä rakennetaan ensimmäisen elinvuoden aikana - koiralle on oltava aikaa ja on oltava oikeudenmukainen ja selkeä; usein ihan tavallisella maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Pyydän aina listaamaan mitä haluaa ja ei halua aikuiselta koiralta ja näitä asioita aletaan sitten huomioimaan jo pentuiästä alkaen. Pentu on totutettava turvallisesti ympäristöihin, joissa sen oletetaan oleilevan myös aikuisiässä. Pentumme myös pentutestataan (koiraterapeutti) ja jokainen omistaja saa mukaansa luonnetaipumusarvion, josta keskustellaan ja mietitään miten ja mitä tulisi huomioida.

Toivon olevani mukana jollain tavalla jokaisen kasvattini elämässä pentulaatikosta hautaan asti, ts. että ainakin kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin. Aina saa ottaa yhteyttä. Tämä on sellainen kaksisuuntainen tie, jolla myös pennunottajilta vaaditaan jossain määrin aktiivisuutta.