Terapian tarpeessa

Vielä muutama vuosi takaperin oltaisiin naurettu makeasti väitteelle, että koirakin voi tarvita terapiaa... Nykyään koirapalstoilla vaihdetaan tietoja ja kokemuksia erilaisista käyttäytymisterapioista ja -terapeuteista. Aiheesta on tullut päivänpolttava ja Helsingin yliopiston pieneläinklinikkakin on reagoinut perustamalla käyttäytymisklinikan auttaakseen koiria ja niiden omistajia tilanteissa, joissa omat keinot ovat loppuneet. Ihmisten käyttäytyminen ja odotukset suhteessa koiraan ovat myös radikaalisti muuttuneet; siinä missä koira oli ennen vain joko hyötyeläin (metsästys-, paimen- tai vartiokoira) on se nykyään monelle ennemminkin perheenjäsen. Koiraan ei osata aina suhtautua koirana... sen tarpeine ja vaatimuksineen. Samanaikaisesti myös asenteet ovat muuttuneet siten, että siinä missä "ongelmakoira" olisi aiemmin surutta lopetettu, pyritään nyt etsimään keinoja ongelmakäyttäytymisen korjaamiseksi. Eläinten käyttäytymisterapiaa (ABT, Animal Behavioural Therapy) voisi yleisesti kuvata tieteellisten periaatteiden soveltamiseksi päämääränä eläimen käyttäytymisen muuttaminen sekä sen itsensä että ympäröivän yhteisön eduksi. Vaikka ABT:lla on joiltain osin päällekkäisyyttä kouluttamisen (training) kanssa, tulee nämä käsitteet pitää erillään. Kouluttamisen tai koulutuksen voisi määritellä toiminnaksi, jolla vaikutetaan tietyn käyttäytymisen esiintymistiheyteen tai intensiteettiin, yleensä vakiintuneessa ympäristössä tai tilanteessa. ABT-terapeutilla tulee olla kolme tärkeää ominaisuutta: ensiksikin hänen tulisi olla perehtynyt koiraeläimen biologiaan ja käyttäytymiseen; toiseksi hänellä tulisi olla "maalaisjärkeä": terapeuttia tarvitaan mitä erilaisemmissa ongelmissa ja usein ratkaisu saattaa löytyä hyvin yksinkertaisista, "maalaisjärjellä" ajateltavista, asioista kuten esim. ovenkahvojen vaihtaminen toisen mallisiksi niin ettei koira pääse syömään ruokia keittiön kaapeista; kolmanneksi hänen tulee olla hyvin myötätuntoinen koska koiran omistajat ovat useimmiten ahdistuneita ja tuntevat syyllisyyttä koiran käyttäytymisestä. On laajalle levinnyt uskomus, että koiran ongelmakäyttäytyminen johtuu vain ja ainoastaan sen omistajasta... näin ei kuitenkaan ole. Monet ongelmat johtuvat ensisijaisesti lääketieteellisistä syistä: erilaisista sairauksista tai niiden jälkitiloista, aineenvaihduntahäiriöistä, sisäeritysrauhasten tai hermoston häiriöista, kipupesäkkeistä (esim. reumasärky tai paikallinen tulehdus) tai esim. epäsopivasta ruokinnasta. Toki on myös tapauksia, jossa omistaja omalla toiminnallaan (tai toimimattomuudellaan) on aikaansaanut koiran ongelmakäyttäytymisen. Pääsääntönä voidaankin sanoa, että mikäli koira äkillisesti muuttaa käyttäytymistään ei-toivotuksi, tulisi ensinnä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja sitten tarvittaessa käyttäytymisterapeuttiin (tai "ongelmakoirakouluttajaan" kuten heitä kansanomaisesti kutsutaan), mikäli taas ei-toivottu käyttäytyminen on ollut jatkuvaa ja pahentunut, yhteyttä tulisi ensinnä ottaa käyttäytymisterapauttiin, ja sitten mikäli tuloksia ei ole suntynyt 2-4 viikon "terapian" jälkeen, myös eläinlääkäriin. Minkärotuisilla tai minkälaisilla coctaileilla vain voi olla käyttäytymisongelmia. Joillakin roduilla ongelmia vaikuttaisi olevan enemmän ja joillakin vähemmän, ja lisäksi vaikuttaisi siltä, että eri roduilla painottuu "omantyyppisensä" ongelmakäyttäytyminen. Erinomaisen tärkeää koiran tulevan käyttäytymisen kannalta on , geneettisten tekijöiden lisäksi, myös sen varhaiskasvatus; kasvattaja, pennun emä sekä pennun uuden perheen ihmisjäsenet ja ympäristö. Moni ongelma juontaa juurensa johonkin yksittäiseen, epäonniseen tapahtumaan pennun varhaisessa elinvaiheessa. On myös ongelmakäyttäytymistä joka on selkeästi tyypillisempää eri sukupuolille, esim. territoriaaliaggressio ja dominanssiaggressio uroskoirille ja pentujaan puolustavan emän aggressio (esim. valeraskauden yhteydessä narttukoira saattaa aggressiivisesti puolustaa "pesäänsä" ja "pentuaan" olkoonkin se sitten vaikka vanha villamyssy) ja ahmiminen nartuille. Jopa silläkin saattaa olla merkitystä millaista ruokaa koira saa ja milloin (esim. ruoka-aikojen läheisyyteen ja "odotukseen" liittyvä esineiden tuhoaminen).

ABT:n menetelmiä

Ensinnä ongelmallisesti käyttäytyvä koira on tutkittava kliinisesti ja suljettava pois lääketieteelliset syyt tai mikäli mahdollinen selitys käyttäytymiselle löytyy, pyrittävä korjamaan koiran tila "normaaliksi". Omistajaa tulee myös haastatella ja selvittää koiran käyttäytymishistoria ja sen elinympäristöön liittyviä seikkoja. Koiran käyttäytymistä tulee seurata sen ollessa yhdessä omistajansa kanssa ja ilman tätä, tutussa ympäristössä ja vieraassa ympäristössä. Ongelmakäyttäytymistä selvitettäessä tulisi miettiä vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin se alkoi? Mikä on esiintymistiheys? Missä se tapahtuu? Kuka on läsnä sen tapahtuessa? Mitä tapahtuu juuri ennen? Mitä tapahtuu jälkeen? Kehen/mihin kohdistuu tai koskee? Mitä hoitokeinoja on yritetty? Mitä seurauksia on ollut epäonnistuneilla yrityksillä korjata koiran käyttäytymistä? Ei ole mitään yhtä menetelmää, jolla ongelmakäyttäytymistä korjataan, enneminkin on yleisiä periaatteita, joita voidaan soveltaa erilaisiin tapauksiin. Erehtymätön oppiminen: luodaan tilanne, jossa eläimen on vaikea tehdä virheitä eli toimia ei-toivotulla tavalla; esim. luoksetulon käytetään pitkää liinaa, jolloin koira ei voi karata tai ollaan aidatulla alueella; runsaasti kehuja toivotusta käyttäytymisestä. Ei-toivotun toiminnan korvaava käyttäytyminen: sen sijaan, että koiraa rangaistaisiin ei-toivotusta käyttäytymisestä, opetetaan sille korvaava, hyväksytty, toiminta; esim. koira saattaa näykkiä omistajan nilkkoja tämän ollessa puhelimessa > koiralle voidaan opettaa esim. että puhelimen soidessa sen pitää mennä maata eteisen matolle ja se saa palkkion kun omistaja lopettaa puhelun. Tätä menetelmää voidaan käyttää myös mm. territoriaaliaggrssiosta kumpuavan ongelmakäyttäytymisen muuttamiseen. Instrumentaalinen oppiminen: koirat käyttäytyvät spontaanisti sekä toivotulla että ei-toivotulla tavalla. Se mitä pidämme koulutuksen tuloksena (istuminen, seuraaminen) on koiran toivottua ja vahvistettua käyttäytymistä. Ei-toivottu käyttäytyminenkin saattaa kuitenkin olla "koulutuksen" tulosta: vieras koira lähestyy, omistaja tarttuu kaulapantaan, koira haukkuu ja ärisee vastaantulevalle koiralle. Shaping (~muotoilu eli toivotun käyttäytymisen vahvistaminen) on systemaattisempi lähestymistapa koiranomistajille, jotka pyrkivät saamaan koiransa käyttäytymisessä aikaan toivottuja muutoksia. Varusteet: sopivien apuvälineiden käyttö saattaa nopeuttaa ja yksinkertaistaa koiran käyttäytymismallin muuttamisprosessia, ohessa joitakin yleisimpiä ongelmineen ja hyvine puolineen: kuristuskaulain: monet ovat sitä mieltä, että se on aikansa elänyt ja ongelmallinen nimen omaa väärinkäytön takia (eläimelle tuotetaan turhaa kipua) ja koska pakote on vaikea ajoittaa oikein; väärinkäytön seurauksena saatetaan jopa päätyä vahvistamaan ei-toivottua käyttäytymistä puolikuristavat kaulaimet: parempia kuin edelliset mutta ongelmana edelleen pakotteen oikea ajoitus kuonopanta (PEVI, Halti, ymv.): on hyvin käytännöllinen laina hevosmaailmasta ja erinomaiset kouluttamiseen ja eläimen hallitsemiseen "Flexi" eli joustohihna: ovat kompromissi turvallisuuden, hallittavuuden ja koiran suhteellisen vapauden välillä, parhaita ovat mallit, joissa on hyvin äänekäs kelakotelo ja ovat rakenteeltaan ja jotka ovat materiaaleiltaan vahvimpia liinaa voidaan käyttää saman tarkoitukseen kuin flexiäkin mutta sen käsittely vaatii enemmän taitoa, liinaa voidaan käyttää myös monissa sellisissa tilanteissa, joissa flexi ei ole sopiva väline (esim. luoksetulo tai paikallaolon varmistaminen) äänihälytin: kaasulla toimiva tai paristokäyttöinen, ultraääni tai muu kova ääni, näitä käytetään suuntaa antavana ärsykkeenä koiran häritsemiseksi sen ryhtyessä tai pyrkiessä ryhtymään ei-toivottuun käyttäytymiseen, erityisesti tappelemaan toisen koiran kanssa alumiinitölkki: johon laitetaan esim. pieniä kiviä, käytetään kuten äänihälytintä mutta on monipuolisempi: sitä voidaan ensin käyttää ei-toivotun toiminnan lopettamiseen ja sitten merkkinä (opetetulle) korvaavalle toiminnalle (kts.edellä) ruoka: ruoan käytölle koulutuksessa vahvistimena nyrpistellään usein vaikka se itse asiassa on hyvin luonnollinen ja looginen toimintaärsyke/palkkio (toivotusta) toiminnasta koiraeläimelle, ruoka myös rauhoittaa kuonokoppa: on ensiapu monessa tilanteessa, jossa vaaditaan pitempiaikaista terapiaa, esim. jos koira syö jätteitä/jätöksiä, vahingoittaa itseään (syö häntäänsä, tmv.) tai puree. Kuonokoppaa tulee sovittaa koiralle ja sen tulee olla sellainen ettei se hankaa, ei estä läähättämistä, ja ihanteellista olisi jos se ei estäisi juomista eikä kiitospalojen ottamista koulutuksen yhteydessä. Yleisimpiä käyttäytymisterapeutin apua vaativat ei-toivotut käyttäytymismallit ovat omistajaan kohdistuva aggressio, vieraisiin kohdistuva aggressio, tappeleminen, pentuesisarusten välinen aggressio, eroahdistus, haukkuminen, pakkoliikkeet (hännän jahtaaminen, tassun nuoleminen, varjojen/valojen jahtaaminen), koprofagia (ulosteiden/jätteiden syöti), pelkotilat, ruokaongelmat (ylensyöminen/ahmiminen tai jopa anoreksia), puutteellinen sisäsiisteys tai ylenpalttinen reviirin "merkkaaminen".

Lähteenä käytetty:

R. Mugford, "Canine behavioural therapy" -artikkelia teoksessa The Domestic Dog - its evolution, behaviour and interactions with people (Edited by James Serpell, Cambridge University Press 1995), s.139-152 Lisälukemistoa, mm.: E. Pulliainen, "Koira kotona ja luonnossa" (Ajatus, Helsinki 2000) R. Mugford, "Koira psykiatrin sohvalla" http://www.canismajor.com/dog/topic1.html#Behave http://www.uwsp.edu/psych/dog/lib-prob.htm http://www.webtrail.com/petbehavior Hart, B.L.& Hart, L.A.(1988). The Perfect Puppy: How to Choose Your Dog by its Behavior. New York: W.H. Freeman Mugford, R.A. (1992). Dog training the Mugford Way. London: Hutchinson/Stanley Paul. O'Farrell, V. (1989). Problem Dog Behaviour and Misbehaviour. London: Methuen. Hallgren, A. Shaping.

Neuvoa voit kysyä myös:

Helsingin yliopiston eläintieteellinen sairaala; käyttäytymisklinikka (vastaanotto perjantaisin klo 8-16, ajanvaraus) Koiraterapeutit ry KIVA-team Eläinpalvelukeskus Symppis (Espoon keskus, myös puhelinpalvelu)

Kirjoittanut ja koonnut:

Outi Vilkuna

O'zone dobermanns and dalmatians, Finland

Back to Articles