Koiraeläimen kehonkielestä


Ymmärtääksemme koiraamme tulee meidän kyetä dekoodaamaan eli tulkitsemaan oikein se, mitä se meille kehonkielellään viestittää. Oikean tulkinnan mahdollistamiseksi tulee meidän:
  • osata tarkkailla koiramme käyttäytymistä ja olemusta
  • tietää mitä meidän tulisi tarkkailla
  • pysyä faktatasolla eikä yltyä maailmoja syleileviin tulkintoihin koiramme toiminnan motiiveista, ymv.
Koiran kehonkieli on monisyinen ja tottumattomalle tarkkailijalle väliin kovin "näkymätönkin" merkkijärjestelmänsä. Tämä kieli on kuitenkin toiselle lajitoverille (mikäli tämä on ollut pentuvaiheessa riittävästi tekemisissä muiden koiraeläinten kanssa oppiakseen "puhumaan") tai etologille "selvää kuin pläkki".

Mitä tulisi tarkkailla?

Koiraeläin kommunikoi:
  • kuonon (rypistys), hampaiden (kulmahampaat), ääntelyn
  • silmien (tuijotus, siristys, katseenpainaminen)
  • korvien (valppaana eteenpäin kääntyneet, pitkin päätä)
  • selkänahan karvoituksen/selän asennon
  • kupeittensa/takaosansa asennon
  • häntänsä asennon
  • anaalirauhastensa, sekä
  • virtsansa ja ulosteidensa kautta.
Yhdistelemällä eri signaaleja keskenään koiraeläin milloin uhkaa, kutsuu leikkiin, pyrkii sosiaaliseen kontaktiin, tunnustaa hierarkiassa ylempänä olevan, jne. Ikävä kyllä inhimillistämme koiraa turhan usein ja pyrimme näin ihmismäisiin selityksiin, jotka osoittautuvat aivan vääriksi... ja me puistelemme päätämme koska emme ymmärrä miksi koiramme käyttäytyi niin kuin käyttäytyi tai miksi "leikki" puhkesikin ilmitappeluksi.

Asentojen tulkinnasta

1. itsevarma koira kantaa häntäänsä korkealla, korvat on suunnattu eteenpäin, pää on korkealla, hampaat ovat peitossa, koiran koko olemus huokuu tyyneyttä ja varmuutta;

2. uhkaavan koiran häntä sojottaa jäykkänä, selän karvoitus on koholla "harjana", korvat sojottavat eteenpäin, kita on auki niin, että kulmahampaat näkyvät, asento on samanaikaisesti jäykistynyt ja jännittynyt, kaikki merkit osoittavat, että koira aikoo alistaa vastustajansa ja vallata "pomon" paikan;

3. uhkaava mutta epävarma koira pitää häntäänsä melko matalalla, korvat ovat päätä pitkin, kita on hyvin auki, kaikki karvat sojottavat pystyssä. Mikäli vastassa on tällainen uhkaavasti käyttäytyvä yksilö, joka kuitenkin osoittaa selkeitä pelon merkkejä, on parempi olla painostamatta sitä liikaa ja eritoten on oltava tarkkana, että sillä on "pakomahdollisuus": tällä tavoin käyttäytyvää koiraa ei saa ahdistaa nurkkaan millään muotoa, sillä sen hyökkäys tulee olemaan poikkeuksellisen aggressiivinen ja raju (kts. aiempi artikkelini "Aggressio ja aggressiiviset koirat" > pelkoaggressio)

4. dominoivaan asemaan pyrkivä koira pitää häntäänsä korkealla ja (melko) voimakkaassa liikkeessä, korvat ovat suuntautuneet eteenpäin, katse on kiinteä

5. alistuva koira viestittää alistumistaan jo ennen varsinaista fyysistä kontaktia tekeytymällä pieneksi (se voi liikkua matalana tai jopa ryömiä), painamalla päänsä selkälinjan alapuolelle, katse alas luotuna, korvat kevyesti pitkin päätä, kita kiinni, häntä koipien myötäisesti tai niiden välissä, jne... ja mitä lähemmäksi ylempäänsä se tulee sitä selkeämmiksi alistumissignaalit käyvät. Ei ole olleenkaan epätavallista nähdä kuinka, päästyään vihdoin ylempänsä luo, alistuva koira paljastaa tälle vatsanahkansa ja kurkkunsa tai ainakin painuu tiiviisti maahan ja pyrkii nuolemaan ylempänsä suupieliä; molemmat käyttäytymismallit juontavat pentuiältä ja tarkoituksena on estää mahdollinen hyökkäys ja osoittaa oma vaarattomuus, "pentumaisuus" > me ihmiset emme saisi nolostua alistuvan koiramme käytöksestä ja kieltää sitä;
  • alistumissignaaleita esiintyy alempiarvoisen kohdatessa ylempiarvoisen ja
  • tappelun jälkeen alistuva tunnustaa voittajan viestittämällä alistumissignaaleja; ei ole mitenkään tavatonta, että taistelun tavallaan jo päätyttyä ja toisen osoitettua selkeästi alistuvansa, voittaja hyökkää vielä kerran nopeasti ja voimallisesti ikään kuin varmistaakseen, että alistuminen on lopullista. Varmistuksen jälkeen voittaja siirtyy rauhoittamisvaiheeseen, jolle on tyypillisintä se, että se nuolaisee alistunutta yksilöä. Vasta tämä päättää taistelun ja vahvistaa hierarkian muodostumisen. Me ihmiset ajattelemme usein virheellisesti voittaneen yksilön "lepyttelevän" voitettua tai "pyytävän siltä anteeksi". Samoin ajattelemme koiran nuollessa ihmistä, jota se on juuri purrut... pahemmin emme voisi mennä vikaan. Itse asiassahan koira viestittää: "nyt kun tiedämme kuka on pomo, ei puhuta siitä enää";
6. leikkiin kutsuvan koiran lähes kaikki tunnistavat: etujalat maatamyöten, korvat eteenpäin suunnattuina, koira ääntelee... Kaikki signaalit viestittävät koiran pyrkivän ystävälliseen kontaktiin. On hyvä tietää, että leikkiinkutsu saattaa toimia myös alistumiseleenä: koira, joka ei ole kovin itsevarma, saattaa pyrkiä muuttamaan uhkaavan tilanteen (toinen koira voi viestittää uhkaussignaaleja) ei-uhkaavaksi pyytämällä toista leikkiin (samalla se tekeytyy pienemmäksi ollen kuitenkin koko ajan valmis nopeaan toimintaan: pakoon/puolustautumiseen/leikkiin)

Koiraeläimen

  • kehon asennot
  • mimiikka (pään, kuonon ja korvien ilmeet ja asennot)
  • hännän asennot ja liike
antavat mahdollisuuden mitä moninaisempien signaalien lähettämiseen. Joillakin roduilla - kuten dobermannilla, bokserilla, jne. – ulkomuotoseikkojen takia tehty typistäminen on vaikeuttanut kommunikointia toisten koirien kanssa ja johtanut välistä vakaviinkin väärinkäsityksiin ja rajuihin tappeluihin koirien kesken. Myös "ryppyisyyden" ihannointi aiheuttaa kommunikointiongelmia: ryppykuonoinen, jolta mahdollisesti on vielä häntä (ja korvat) typistetty viestittää muille koirille olevansa epävarma mutta selkeästi uhkaava (~irvistää).

Vielä muutamia viestintäkeinoja

  • katse: koirat eivät katso toisiaan silmiin muuta kuin haastaakseen. Toisen tuijottaminen on haastekäyttäytymistä, jonka tarkoituksena on selvittää yksilöiden hierarkinen järjestys:
    * toinen joko kääntää katseensa pois ilmaisten alistumista, tai
    * tuijottaa takaisin ja antaa toisen ymmärtää ettei väisty.
    • Uhkaussignaalien määrä ja intensiteetti kasvaa aina siihen saakka, kunnes toinen alistuu (=rituaalitaistelun eri asteet). Arvoioidaan, että n. 80 % "kilpailutilanteista" selvitetään katsekontaktin avulla muutamassa sekunnissa... usein niin, ettei koiran isäntä sitä edes huomaa.
  • ääntely: koiran ääneen perustuvien signaalien määrä on melko korkea. Monet koiranomistajat tunnistavat koirallaan jopa 7-8 erilaista haukkua (pelko-, raivo-, ilo-, ärtyneisyys-, jne.), joiden lisäksi koira ääntelee monin muinkin tavoin (murisee, kurnuttaa, rohisee, uikuttaa). Ääntelyllä koira vahvistaa muita signaaleja (uhka, leikkiinkutsu,...)
  • karvapeite: kuten ääntelykin, niin myös karvapete vahvistaa muita signaaleja: uhkaavan koiran häntä on "pörröinen", selkänahan karvat ovat joko hieman pystyssä tai sojottavat "irokeesina".
  • anaalirauhaset, virtsa ja ulosteet:
    * anaalirauhasten erite viestittää muille yksilöille esim. koiran sosiaalisen aseman ja tunnetilan. Erite on ikään kuin yksilön "käyntikortti".
    * virtsalla on sama funktio ja lisäksi se kertoo myös yksilön sukupuolen ja otollisuuden suvunjatkamiseen. Tarkkasilmäinen saattaa huomata koiralla alistumissignaaleja sen haistellessa dominoivan yksilön virtsaa.
    * ulosteilla on sama funktio kuin virtsalla. Koiraeläin merkitsee reviirinsä kummallakin tavalla. Lisäksi muut yksilöt saavat tarkempia tietoja "merkanneesta" yksilöstä mm. anaalirauhasten erittestä, jota sekoittuu ulosteeseen.

Muutamia väärinkäsityksiä

Koiraa ei saa koskaa rangaista lyömällä sitä kädellä, vaan esim. sanomalehdellä.
  • ylempi käyttää hampaitaan rankaisemiseen, ei-toivotun teon ja rankaisun välillä ei saa kulua kuin sekunti tai koira ei yhdistä näitä kahta toisiinsa (ei-toivottu käyttäytyminen – rankaisu). Rankaisun tulee olla oikein "mitoitettu" ja sitä tulee välittömästi seurata rauhoitusvaihe > luodaan hyvä kontakti uudelleen samalla kädellä, joka rankaisi.
Koira tietää milloin se on ollut tuhma ja tehnyt jotakin kiellettyä.
  • Väärin. Koira reagoi isännän vihaiseen = uhkaavaan käyttäytymiseen.
Koiralla on käsitys oikeasta ja väärästä.
  • Väärin. Koiralle on olemassa vain asioita, jotka ovat sille miellyttäviä ja vastaavat sen tarpeita (nälkä > ravinto, jne.), ja asioita, jokta ovat sille epämiellyttäviä.
Koira nuolee ihmistä, jota on purrut pyytääkseen anteeksi.
  • Väärin. Koira on voittanut taistelun ja ikään kuin sanoo "nyt kun tiedämme kuka on pomo, ei puhuta siitä enää".
Koiraa pitää tuijottaa suoraan silmiin, jotta se ei pure.
  • Väärin. Mahdollisuudet ovat 50 %/50 %: koirat tuijottavat toisiaan vain haastaakseen toisensa.
Koira haukkuu, rikkoo esineitä ja sotkee (ulostaa, virtsaa) asunnossa teidän poissaollessanne vain kostaakseen teille koska olette poissa.
  • Väärin. Kyseessä on sijaistoiminta, jonka tarkoituksena on laskea koiran jännityneisyyttä. Jännittyneisyyden taustalla voi olla erilaisia tekijöitä kuten esim. erohadistus (pelko >< laumavietti). Useimmiten tällaista sijaistoimintaa esiintyy ensimmäisten 30 minuutin aikana isännän poistuttua. Sijaistoimintaa voi kanavoida hyväksyttävään suuntaan.

Lähteet:

Outi Vilkuna
O'zone dobermanns and dalmatians
http://www.ozone-dogs.net

Back to Articles