DALMATIANKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄSTÄ Lähde http://www.findal.net

Ryhmä: 6

FCI:n numero: 153

Hyväksytty: FCI 14.4.1999, SKL-FKK 4.3.2000 (DALMATINAC)

Alkuperämaa: Dalmatia, Kroatian tasavalta

Vastuumaa: FCI

KÄYTTÖTARKOITUS:

Seura- ja perhekoira, soveltuu koulutettavaksi monenlaisiin tarkoituksiin.

LYHYT HISTORIALLINEN KATSAUS:

Dalmatiankoiran alkuperä on yhä epäselvä ja oletusten varassa. Egyptin faaraoiden hautakammioista on löydetty maalauksia, joissa esiintyy dalmatiankoirien kaltaisia koiria. Nämä kuvat muistuttavat 1500 – 1700-luvun maalauksia. Voidaan siis olettaa, että dalmatiankoiria on ollut olemassa jo muutaman tuhannen vuoden ajan. Kirkonkirjat 1300–luvulta ja vuodelta 1719 vahvistavat oletusta, että rotu on kotoisin Välimeren alueelta ja etenkin Dalmatian rannikon läheisyydestä. Varhaisimmat kuvaukset löytyvät italialaistentaiteilijoiden maalauksista 1500-luvulta ja Dalmatian Zaostrogissa olevasta freskosta noin vuodelta 1710. Thomas Bewickin teoksessa vuodelta 1792 on kuvaus ja piirros dalmatiankoirasta, jota hän nimittää dalmatian- tai vaunukoiraksi. Englantilainen Vero Shaw laati vuonna 1882 ensimmäisen rotumääritelmän, joka virallistettiin vuonna 1890.

YLEISVAIKUTELMA:

Tasapainoinen, huomiotaherättävän täplikäs, voimakas, Lihaksikas ja aktiivinen, linjoiltaan sopusuhtainen, ei karkeatekoinen eikä kömpelö. Entisenä ”vaunukoirana” erittäin kestävä liikkuessaan kohtalaisella nopeudella.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:

Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on noin 10:9. Kallon pituuden suhde kuonon pituuteen on 1:1.

LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN:

Avoin ja ystävällinen, ei arka eikä epävarma, ei lainkaan hermostunut eikä aggressiivinen.

KOKO JA PAINO: Sopusuhtaisuus on tärkeintä.

SÄKÄKORKEUS: Urokset 56 - 61 cm, nartut 54 - 59 cm.

PAINO: Urokset noin 27 – 32 kg, nartut noin 24 – 29 kg.

TERVEYS: dalmatiankoirien terveys on yleensä hyvä. Sopusuhtaisen ja liioittelemattoman rakenteensa vuoksi niillä on harvoin rakenteellisia sairauksia.Rodun ongelmia ovat perinnöllinen kuurous, uraattikiteet- ja kivet, taipumus atopiaan ja allergioihin. Myös lonkkavian lievät asteet ovat ylesityneet. Dalmatiankoira on tavallisesti pitkäikäinen.


MONIPUOLINEN DALMATIANKOIRA - MIHIN DALMATIANKOIRIA ON KOULUTETTU?

(lähde: Dalmatiankoira, Luxemburgin dalmatiankoiraklubin julkaisu, rajoitettu painos, käännetty tätä artikkelia varten englannin kielestä ja muokattu sekä lisätty artikkelin kokoajan toimesta)

Jokainen joka omistaa dalmatiankoiran tietää kuinka paljon tämä energinen ja iloluontoinen koirarotu nauttii pitkistä kävelyretkistä, juoksemisesta vapaana, myyrien ja kaniinien jäljittämisestä. Yhtälailla täplikäs ystävämme nauttii lepohetkistä sohvalla tai omistajan vieressä sängyllä.

Jokainen tästä rodusta kertova kirja muistaa mainita dalmatiankoiran vaunuvartijana, jonka oli kyettävä juoksemaan väsymättä kymmeniäkin kilometrejä vaunujen mukana ja vartioitava niitä. Tiedämme myös, että dalmatiankoiria käytettiin vuosien ajan palokunnan apuna Yhdysvalloissa.

Moni ei ehkä tiedä, että 2. maailman sodan aikana näistä täplikkäistä koirista koulutettiin myös sotakoiria (War Dogs, esim. etsintä- , partiointi-, vartiointitehtäviin) ja Capt. John A. During, armeijan eläinlääkäri Yhdysvaltain 89. divisioonassa, koulutti näihin tehtäviin käytettäväksi kokonaisen joukkueellisen dalmatiankoiria. Samoihin aikoihin, ihmisten kokiessa oman turvallisuutensa uhatuksi, monia dalmatiankoiria koulutettiin aktiivipalvelukseen vartiointitehtäviin.

Monissa maissa dalmatiankoiraa on käytetty metsästyskoirana, erityisesti noutajina mutta myös seisojina ja ajavina koirina. Ne ovat osoittautuneet myös erinomaisiksi paimenkoiriksi (Herding Dog) ja karjakoiriksi (Cattle Dog) eri puolilla Yhdysvaltoja. Niitä on näkynyt myös sirkuksissa ja viime vuosina erityisesti mainoksissa ja elokuvissa.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että dalmatiankoiraa ei ole helppoa kouluttaa johonkin tehtävään. Koirien kanssa enemmän työskentelevät ihmiset ja henkilöt, jotka harrastavat enemmän koiriensa kanssa, eivät ehkä ajattele aivan samalla tavoin; ongelma voi enemminkin olla koiran kouluttajassa kuin koirassa itsessään – näinhän on monen muunkin rodun kohdalla. Dalmatiankoiran historiaan mahtuu kuitenkin joukko sekä ulkomuoto- että koulutustasotitteleillä koristeltuja koiria.

Euroopassa on useammassa maassa ainakin muutama dalmatiankoira, jonka kanssa on kilpailtu muuallakin kuin näyttelykehässä nykypäivänäkin. Lukuisampi joukko on harrastajia, jotka eivät koskaan etene kilpailuihin asti syystä tai toisesta, esim. sen takia, että kilpailuoikeus on rajattu vain tietyille roduille (kuten PK -oikeudet Suomessa) ja rodunulkopuolinen yleisö saattaa suhtautua kovin epäilevästikin dalmatiankoiran kykyyn selviytyä kunkin koelajin vaatimuksista.

Belgiassa ja Hollannissa dalmatiankoirat osallistuvat tottelevaisuuskoulutuksiin, samoin Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa PK – kokeisiin osallistumisoikeutta ei ole rajoitettu vain joillekin roduille ja viime vuosilta on ainakin jälkikokeita suorittaneita koira. Ranskassa ja Italiassa täplät osallistuvat harvoin tottelevaisuuskoulutuksiin mutta Italiassa niitä on käytetty ainakin metsästykseen ja koulutettu tähän tehtävään; Ranskassa täplät ovat suoriutuneet hyvällä menestyksellä agilityssä ja mm. TAN-testissä. Sveitsissä, Ranskassa ja Saksassa dalmatiankoiria on koulutettu mm. pelastusetsintään (Rescue I-III), vartiointi- ja suojelukoiriksi (mm. Asko v. Tannenberg SchH 1 eli suojelukoe 1.luokka ja näiden lisäksi myös tottelevaisuuskoe ja kestävyyskoe, Adpr – IntCH Alf vom Husener Wald suoritti jopa SchH III kokeen, IntCH Raschka von Dalmaerheim SchH 1, San.Hund I-III eli pelastuskoirakoe ylimpään luokkaan asti), ja moni on suorittanut meidän nykyistä PAKK-koettamme vastaavan kokeen, muutama koira myös jälkikokeen (Färtenhundsprüfung, FH). Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa täpliä on koulutettu aiemmin mainitun lisäksi myös tottelevaisuus ja jälkikokeisiin (C.D., U.D., C.D.X.,O.T.Ch., T.D., T.D.X., U.D.T. ja U.D.T.X. tittelit). Rodun alkuperämaassa Kroatiassa dalmatiankoiraa on käytetty mm. jäljestykseen, runsaammin sen kanssa on kierretty tottelevaisuuskilpailuissa ja näyttelykehissä mutta löytyypä siellä tänä päivänä poliisiltakin ainakin yksi dalmatiankoira, jolla myös IPO 1.

Täplän kouluttaminen voi olla omalla tavallaan haasteellista, sillä ei ehkä ole samassa määrin miellyttämisenhalua kuin joillakin perinteisemmin palveluskoiraroduiksi mielletyillä roduilla mutta sinnikkyyttä riittää useimmiten kyllä, ja pilkkukaverit ovat pääsääntöisesti hyvin leikillä, ruoalla ja ihmiskontaktilla motivoitavissa. Dalmatiankoira oppii helposti uusia asioita. Kuitenkin täytyy muistaa, että älykkyydestään huolimatta tai ehkä juuri sen takia, dalmatiankoira saattaa myös tylsistyä ikävystyttävään toistoon eli myös ohjaajalta vaaditaan kekseliäisyyttä ja innovatiivisuutta – saman kaavan mukaan ei kannata treenata joka kerta. Suomessa koiranäyttelyt ovat perinteisesti olleet dalmatiankoiraihmisten suosima harrastus mutta melko runsasta osanottoa on ollut myös TOKO- ja agilitypuolella sekä jonkin verran pelastuskoiratoiminnassa, verovapauteen asti. Talvella dalmatiankoiran kanssa voi vedättää, vetohiihtokisoihin on muutama myös hyvälläkin menestyksellä osallistunut.

Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä, vilkkaita ja eloisia koiria. Niiden luonteeseen ei kuulu aggressiivisuus, arkuus eikä hermostuneisuus. Myös pidättyvästi ystävällinen luonne on sallittu.

Varmajalkainen, ketterä, nopea ja tarkkaa hajutyöskentelyä tekevä täplä ei ehkä tulevaisuudessa olekaan kummajainen esim. kansallisessa jälki- tai hakukokeessa – siirtymä TOKO- ja agilitykentiltä PK-kentille ei käyne hetkessä mutta avoimin mielin otamme vastaan tämän mahdollisuuden laajentaa harrastuspohjaa pilkukkaan rodun edustajien kanssa.


Koonnut: Outi Vilkuna, O'zone dobermanns & dalmatians, Finland

http://www.ozone-dogs.net