Mikä on palveluskoira ja millaisia asioita palveluskoirakokeisiin osallistuminen edellyttää?
Kirjoitettu dalmatiankoira-näkökulmasta
|
Koiran kasvatus ja koulutus ovat aina liittyneet koiran ja sen omistajan/ohjaajan välisiin perussuhteisiin; erityisesti palveluskoirien omistajilta on aina edellytetty edes jonkintasoista koiransa kouluttamista - valitettavasti joskus kouluttaminen ymmärretään joksikin mystiseksi tapahtumaksi, jota ei voi tehdä kuin asiantuntija vaikka koiran omistajan/ohjaajan tulisi itse kouluttaa koiransa, sillä omistaja on vastuussa koiransa tekemisistä. Jo koiran kotikasvatus = opettaminen hyville tavoille, on koiran alkeiskoulutusta.
Palveluskoirien yhteiskunnallinen hyöty ja käyttöarvo perustuu niiden kykyyn avustaa ihmistä. Tänä päivänä kuitenkin suurin osa palveluskoirarotuisista koirista toimii ja työskentelee/kilpailee ensisijaisesti omistajansa edellytysten, halujen tai toiveiden ja tarpeiden mukaan, eikä sen mukaan mihin koiralla itsellään olisi edellytyksiä. Harva koira toimii todellisissa työtehtävissä, todellisissa tilanteissa - vaikkakin koiria yhä edelleen tarvitaan runsaasti ja uusiakin "toimialoja" on muodostunut perinteisten hälyttäjä/vartiointi, metsästäminen/metsästyksessä apuna toimiminen, paimentaminen ja veto- ja kantojuhtana toimimisen lisäksi. Palveluskoiralla on tiettyjä edellytyksiä toimia ihmisen apuna: vaatimukset kohdistuvat sen rakenteeseen ja luonteenpiirteisiin. Sellaiset rodut, joista ei ole tullut "muotirotuja", ovat säilyneet työkoiran ominaisuuksiltaan parhaiten. |
Millaisia koira tarvitsemme tänään - miksi koulutamme koiraa?
|
Palveluskoirien koulutuksella on useitakin tarkoitusperiä vaikka alkuperäiset koiran tehtävät ovat olosuhteiden myötä muuttuneet ja monipuolistuneet. Asuminen on yhä kaupunkimaisempaa ja se tuo koiran omistamiselle ja käytölle tiukempia rajoituksia ja vaatimuksia kuin aikaisemmin: koira on sopeutunut ja sen on sopeuduttava edelleen (muuttuvaan) yhteiskuntaamme. Myös omistajien (ja kasvattajien) on sopeuduttava muutoksiin ja huomioitava ne toiminnassaan koiran kanssa.
Palveluskoirien koulutuksen perustavoitteena voidaan pitää tietyn hallittavuustason saavuttamista; tavoitteena on ohjata koira jo varhain selviytymään eri tilanteista. Vaatimustasona voidaan pitää joko perustasoa, joka riittää Matti ja Minna Meikäläiselle tai toisaalta huipputasoa, jota tavoittelee (aktiivi)lajiharrastaja. |
Mitkä tekijät vaikuttavat koiran koulutuskelpoisuuteen?
|
Tärkeä merkitys on koiran henkisellä ja fyysisellä rakenteella, jotka muodostavat kunkin yksilölliset luonteenpiirteet; näihin puolestaan vaikuttavat tietyt sekä perityt että ympäristöstä aiheutuneet tekijät.
Kykymme tunnistaa ja käyttää hyödyksemme em. tekijöitä riippuu omasta osaamisestamme, tiedoistamme ja taidoistamme ohjaajana... kuin myös suhteestamme ja yhteistoiminnastamme koiran kanssa. Koulutuskelpoisuuteen vaikuttaa siis keskeisesti: koiran kehitysvaihe, perittyjen ja ympäristöstä johtuvien tekijöiden yhteisvaikutus, sekä koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö. Koiran luonteenpiirteistä koulutuskelpoisuuden kannalta keskeisimmät ovat:
Koiran omistajan olisi myös muistettava, että koulutettavaksi soveltumatonta koiraa ei ole, vaan ongelmat selittyvät suurelta osalta koiran elinympäristöstä, lähinnä omistajasta tai ohjaajasta. Samoin epäonnistumiset kisoissa; koira ei ole kone vaan "inhimillisesti" tunteva ja käyttäytyvä yksilö, jonka suorituksiin vaikuttavat yhtä monet seikat kuin omiimmekin (mm. menetelmät, ohjaajan kokeneisuus, harjoituskerrat ja -olosuhteet, ohjaajan mielentila, fysiologisen syyt). |
Dalmatiankoiran rotumääritelmästä
| Dalmatiankoiran käyttötarkoitus on seura- ja perhekoira, joka soveltuu koulutettavaksi moniin tarkoituksiin. |
Monipuolinen dalmatiankoira - mihin dalmatiankoiria on koulutettu?
|
(lähde: Dalmatiankoira, Luxemburgin dalmatiankoiraklubin julkaisu, rajoitettu painos, käännetty tätä artikkelia varten englannin kielestä ja muokattu artikkelin kokoajan toimesta) Jokainen joka omistaa dalmatiankoiran tietää kuinka paljon tämä energinen ja iloluontoinen koirarotu nauttii pitkistä kävelyretkistä, juoksemisesta vapaana, myyrien ja kaniinien jäljittämisestä. Yhtälailla täplikäs ystävämme nauttii lepohetkistä sohvalla tai omistajan vieressä sängyllä. Jokainen tästä rodusta kertova kirja muistaa mainita dalmatiankoiran vaunuvartijana, jonka oli kyettävä juoksemaan väsymättä kymmeniäkin kilometrejä vaunujen mukana ja vartioitava niitä. Tiedämme myös, että dalmatiankoiria käytettiin vuosien ajan palokunnan apuna Yhdysvalloissa. Moni ei ehkä tiedä, että 2. maailman sodan aikana täplikkäistä ystävistämme koulutettiin myös sotakoiria (War Dogs, esim. etsintä- , partiointi-, vartiointitehtäviin) ja Capt. John A. During, armeijan eläinlääkäri Yhdysvaltain 89. divisioonassa, koulutti näihin tehtäviin käytettäväksi kokonaisen joukkueellisen dalmatiankoiria. Samoihin aikoihin, ihmisten kokiessa oman turvallisuutensa uhatuksi, monia dalmatiankoiria koulutettiin aktiivipalvelukseen vartiointitehtäviin. Monissa maissa dalmatiankoiraa on käytetty metsästyskoirana, erityisesti noutajina mutta myös seisojina ja ajavina koirina. Ne ovat osoittautuneet myös erinomaisiksi paimenkoiriksi (Herding Dog) ja karjakoiriksi (Cattle Dog) eri puolilla Yhdysvaltoja. Niitä on näkynyt myös sirkuksissa ja viime vuosina erityisesti mainoksissa ja elokuvissa. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että dalmatiankoiraa ei ole helppoa kouluttaa johonkin tehtävään. Koirien kanssa enemmän työskentelevät ihmiset ja henkilöt, jotka harrastavat enemmän koiriensa kanssa, eivät ehkä ajattele aivan samalla tavoin; ongelma voi enemminkin olla koiran kouluttajassa kuin koirassa itsessään – näinhän on monen muunkin rodun kohdalla. Ylipäätään nykyään, moni ei jaksa tai voi paneutua suhteen luomiseen ja koiransa kouluttamiseen sillä antaumuksella, ajatuksella ja ajankäytöllä kuin olisi tarpeellista – valimista on totuttu saamaan katettuna pöytään ja kouluttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä sekä toistoja. Jotkut vain näyttelyharrastuksesta kiinnostuneet henkilöt, saattavat ajatella , että koiran kouluttaminen johonkin tehtävään jollakin tapaa pilaisi sen mahdollisuudet näyttelykehissä. Dalmatiankoiran historiaan mahtuu kuitenkin joukko sekä ulkomuoto- että koulutustasotittelellä koristeltuja koiria – enneminkin voisi olla huolissaan siitä, mihin pelkkä ulkomuotojalostuksen painottaminen saattaa aikaa myöten johtaa. Euroopassa on useammassa maassa ainakin muutama dalmatiankoira, jonka kanssa on kilpailtu muuallakin kuin näyttelykehässä. Lukuisampi joukko on harrastajia, jotka eivät koskaan etene kilpailuihin asti syystä tai toisesta, esim. sen takia, että kilpailuoikeus on rajattu vain tietyille roduille (kuten PK -oikeudet Suomessa) ja rodunulkopuolinen yleisö saattaa suhtautua kovin epäilevästikin dalmatiankoiran kykyyn selviytyä kunkin koelajin vaatimuksista. Belgiassa ja Hollannissa dalmatiankoirat osallistuvat tottelevaisuuskoulutuksiin, samoin Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa PK-kokeisiin osallistumisoikeutta ei ole rajoitettu vain joillekin roduille ja mm. Jilloc’s-kennelin kasvateissa on ainakin yksi jälkikokeen suorittanut koira. Ranskassa ja Italiassa täplät osallistuvat harvoin tottelevaisuuskoulutuksiin mutta Italiassa niitä on käytetty ainakin metsästykseen ja koulutettu tähän tehtävään. Sveitsissä, Ranskassa ja Saksassa dalmatiankoiria on koulutettu mm. pelastusetsintään (Recue I-III), vartiointi- ja suojelukoiriksi (mm. Asko v. Tannenberg SchH 1 eli suojelukoe 1.luokka ja näiden lisäksi myös tottelevaisuuskoe ja kestävyyskoe, Adpr – IntCH Alf vom Husener Wald suoritti jopa SchH III kokeen, IntCH Raschka von Dalmaerheim SchH 1, San.Hund I-III eli pelastuskoirakoe ylimpään luokkaan asti), ja moni on suorittanut meidän nykyistä PAKK-koettamme vastaavan kokeen, muutama koira myös jälkikokeen (Färtenhundsprüfung, FH). Kanadassa ja Yhdysvalloissa täpliä on koulutettu aiemmin mainitun lisäksi myös tottelevaisuus ja jälkikokeisiin (C.D., U.D., C.D.X.,O.T.Ch., T.D., T.D.X., U.D.T. ja U.D.T.X. tittelit). |
Palveluskoiralajit ja -kokeet
|
(lähde http://www.palveluskoiraliitto.fi/lajiesittely.htm)
Palveluskoiraharrastus on ulkoilua ja liikuntaa, mikä on omiaan lujittamaan koiran ja ohjaajan suhdetta. Ystäväpiiri myös laajenee nopeasti mukavassa palveluskoirahenkisessä ryhmässä. Harrastus antaa haasteita ja tyydytystä eritasoilla kilpaileville; koiran eteneminenhän riippuu paljolti ohjaajan innokkuudesta ja kokemuksen tuomista taidoista. Jäsenyhdistyksissä koulutuksesta vastaavat pätevöidyt koulutusohjaajat. Koulutettuja harrastajien palveluskoiria käytetään myös yhteiskunnan hyödyksi, erikoisesti erilaisissa etsintätehtävissä. Koiran koulutustason mittaajana kokeet antavat lisäpontta tavalliselle harrastajalle. Kokeissa on seitsemän eri lajia. Kukin laji - lukuun ottamatta talvikauden vetokokeita - jakaantuu tottelevaisuus- ja maasto-osuuteen (esine-etsintä ja maastolaji, esim. jälki- tai hakuosuus). Jokaisessa lajissa on kolme tasoluokkaa: 1 -luokka, 2-luokka ja ylin 3-luokka. Tasoluokka määräytyy koiran menestyksen perusteella. Tottelevaisuusosasta koira saa korkeintaan kolmasosan kokeen kokonaispistemäärästä (eli max. 100p). Loput kaksi kolmasosaa koira voi saada maasto-osuudesta. Enimmäispistemäärä on 300. Hyväksyttyyn tulokseen (jolla voi saada koulutustunnuksen, esim. JK 1) edellytetään koiran saavuttavan vähintään 70 pistettä tottelevaisuusosuudesta ja maasto-osuudesta vähintään 150 pistettä. Tottelevaisuusosa on lajeissa luokittain samanlainen. Siinä koira tekee ohjaajansa käskystä erilaisia hallittavuusliikkeitä, kuten pysyy makuulta paikallaan, tulee käskystä luokse, noutaa esineen, ylittää esteitä sekä seuraa ohjaajansa sivulla halukkaasti > kaikki liikkeet vapaana: esim. alokasluokassa ilmoittautuminen (luoksepäästävyyden tarkistaminen), paikallaolo häiriön alaisena (liikkeet suoritetaan pareittain ja paikallaolon ja seuraamisen aikana ammutaan yleensä 1-2 laukausta), seuraaminen (nk. PK-kaavio + henkilöryhmä, jäävät liikkeet liikkeestä istuminen ja maahanmeno, luoksetulo, noutoliikeet (tasamaanouto, hyppynouto 1m korkean esteen yli ja A-estenouto) sekä eteenlähettäminen. Liikkeissä jonkin verran eroja eri luokkien välillä. Useimmiten koiran ohjaaja keskittyy johonkin vallitsemaansa koiran koulutuslajiin eli maastolajiin, mutta ei ole mahdotonta kilpailla useammassa koelajissa samalla koiralla. Kuitenkin samassa kokeessa koira voi osallistua ainoastaan yhteen lajiin ja luokkaan. Palveluskoirakoeiden esikokeena on PAKK eli palveluskoirien käyttäytymiskoe (BH), jossa ensisijaisesti tarkastellaan koiran hallintaa ja yhteiskuntakelpoisuutta. Kokeessa on kaksi osaa: tottelevaisuus (ilmottautuminen, luoksepäästävyyden tarkistus, seuraaminen kytkettynä ja seuraaminen vapaana sekä henkilöryhmä– PK-kaavio - , jäävät liikkeet liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo, paikallaolo häiriön alaisena; ei ampumista) ja kaupunkiosuus eli koiran suhtautumnen ohittaviin koiriin, ohittaviin ihmisiin (lenkkeilijä, rullaluistelija, pyöräilijä, suuntaa kysyvä vierelle pysähtyvä autoilija) ja koiriin yksin jätettynä (kytkettynä esim. ”kaupan” seinään) sekä ihmisryhmässä, jossa mahdollisesti esim. avataan sateenvarojoja tai on lastenvaunut tmv. Molemmat osiot on suoritettava hyväksytysti, jotta testi on hyväksytty (periaateessa tottelevaisuusosuus arvioidaan PK-pistetaulukolla 100 p ja on saatava min. 70 p). |
Esimerkkinä jälkikoe - palveluskoiran peruslaji
|
Jäljestäminen on koiran vaistotoimintaa ja se on koiralle helppoa, koska sen hajuaisti on todella hyvä. Motivointi jäljestämiseen tapahtuu usean eri vietin avulla.
Hyvällä jälkikoiralla on positiivinen taistelutahto ja halu ponnistella ratkaistakseen tehtävän. Tärkeä ominaisuus on myös kyky keskittyä. Koiran koolla ei ole suoranaista vaikutusta jäljestykseen. Jälki tehdään siten, että ihminen kävelee maastossa sovitun reitin ja pudottaa kävelyuralleen keppejä. Maan pinta murtuu askelten alla ja koira haistaa tämän perusteella jäljen kulun maastossa. Jäljen hajun voimakkuus riippuu jäljen iästä ja sääolosuhteista. Koiralle opetetaan, että se käskystä aloittaa jäljen etsimisen ja ilmaisee jäljeltä löytämänsä ihmisen pudottamat esineet eli kepit ohjaajalleen. Alussa koira useimmiten innostetaan jäljestämään ruuan, leikkikalun tai koiralle tutun henkilön avulla. Se voidaan esimerkiksi opettaa seuraamaan ruuan hajua, lihaa, makkaraa ja jäljen päässä se saa palkkioksi syödä ruuan. Opittuaan rauhallisesti ja vasta käskyn saatuaan jäljestämään ruokakipolle, koira totutetaan vähitellen seuraamaan ihmisen jättämään hajuvanaa. Tästä jatketaan jättämällä jäljelle keppejä, pidentämällä jälkeä. vanhentamalla sitä, tekemällä maaston muotoisia, vaihtelevia reittejä. 1-luokassa jälki on 500 metriä pitkä ja tehty tuntia ennen kokeen alkua. Koira etsii jäljen 30 metriä pitkältä suoralta, janalta, jonka yli jälki kulkee jostain kohdasta. Kilpailija ei koskaan tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee janan poikki. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä. Aikaa koirakolla löytää kepit on 20 minuuttia. Luokissa 2 ja 3 jälki hankaloituu asteittain; luokassa 2 jäljen pituus on kilometri, puolitoista tuntia vanha ja janan, jolta jäljestys alkaa, pituus on 40 metriä. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä, ja jäljelle varattu aika on 30 minuuttia. Siirryttäessä seuraavalle tasolle, luokkaan kolme, suoritettava jälki on jälleen hivenen vaativampi. Jäljen pituus on tällöin jo 1,5 kilometriä, se on kaksi tuntia vanha ja jana, jolta jäljen alku löytyy, on pituudeltaan 50 metriä. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä. Aikaa on 40 minuuttia. Kaikkiin luokkiin kuuluu myös esine etsintä. Esine etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää 1-luokassa yksi, 2-luokassa kaksi ja 3-luokassa kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50x50 metrin suuruiselta maa-alueelta. Tuomarin antamat pisteet kertyvät koiran työskentelystä janalla ja esinekentässä sekä löydetyistä kepeistä ja esineistä. Lajia on mahdollista harjoitella yksin, toki välillä on hyvä ajaa vieraan tekemä jälki. Aloitettaessa jälkiharjoittelua on syytä pyytää apua koulutusohjaajalta tai lajin kokeneelta harrastajalta, jotta perustyötä ei tehdä väärin. Jäljestäminen on palveluskoiran peruslaji, ja siitä on myös yhteiskunnallista hyötyä. Jälkikoirat tekevät arvokasta työtä; metsästäjät ja poliisi voivat lyhentää esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneen eläimen kärsimyksiä. Koira pystyy jäljittämään eksyneen ihmisen tai poliisin apuna löytämään paenneen rikollisen. |
Hakukoe (henkilöetsintä)
|
Hakukoirien historia ulottuu 1800-luvulle asti. Tuolloin St. Bemhardinkoiria käytettiin Alpeilla lumeen hautautuneiden etsimiseen. Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa saksalainen sotilas Konrad Most kehitti etsintätaitoja kouluttamalla poliisi- ja lääkintäkoiria. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 ilmeni suuri tarve lääkintäkoirista, jotka osasivat etsiä taisteluissa haavoittuneita. Ne koulutusmenetelmät, jotka Most tuolloin kehitti, ovat vieläkin osittain käytössä hakukoiran koulutuksessa. Suomeen hakukoe tuli 1970-luvun alussa. Kilpailijoita ja harrastajia oli vain kourallinen, mutta 1990 luvulla lajista on tullut suosittu ja kautta maan levinnyt koelaji. Hakukoe koostuu kahdesta osasta: esine-etsinnästä ja henkilöhausta. Esine-etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää 1-luokassa yksi, 2-luokassa kaksi ja 3-luokassa kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50x50 metrin suuruiselta maa-alueelta. Henkilöhaussa koira etsii määrätyn kokoiselta alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä, ns. maalimiehiä. Henkilöhakualueen koko kasvaa kilpailuluokittain. 1-luokassa alue on kooltaan 100m (leveys) x 100m (pituus), keskilinja merkitty, ja etsintäaika 10 minuuttia. 2-luokassa alue on 100m x 200 m ja etsintäaikaa on 15 minuuttia ja 3-luokassa alue on 100m x 300m ja etsintäaikaa on 20 minuuttia. Etulinjan keskeltä lähtee ns. keskilinja, joka kulkee alueen läpi takarajan keskelle. Koiran ohjaaja kulkee keskilinjaa pitkin ja lähettää koiran etsimään maalimiehiä vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta puolelta. Tuomari kulkee ohjaajan perässä keskilinjalla ja arvostelee koiran suorituksen. Koiran pitää risteillä etsintäalue kauttaaltaan ja ilmaista löytämänsä maalimiehet ohjaajalle joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rullan merkiksi löytyneestä maalimiehestä. Haun harjoittelu vaatii useamman henkilön yhteistyötä ja kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan koirakerhoon pätevän ohjaajan ja harjoitteluryhmän löytämiseksi. Harjoittelu tempaa mukaansa: Koiran on opeteltava pitämään vieraista ihmisistä. Sen pitää liikkua rohkeasti ja omatoimisesti vaikeakulkuisessa ja sankassakin metsässä. Sen tulee olla ohjattavissa pitkänkin matkan päästä. Jos ilmaisutavaksi valitaan haukkuminen, koiran on pysyttävä maalimiehen luona ja haukuttava kunnes ohjaaja saapuu paikalle. Jos ilmaisutavaksi valitaan rullailmaisu, koiran on otettava kaulapannassa roikkuva rulla suuhunsa maalimiehen löydyttyä ja palattava ohjaajan luo rulla suussa. Ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan, ja käskystä kytketty koira vie ohjaajan maalimiehen luo. Koko harjoittelu perustuu siihen, että koiralle kehitetään erittäin suuri motivaatio vieraiden ihmisten etsimiseen. Tämä saavutetaan palkitsemalla koira pienestäkin oikeasta toiminnasta. Hakukoiran kouluttaminen on hauskaa ja kiintoisaa. Sen lisäksi, että koira saa mielekästä fyysistä ja psyykkistä toimintaa ja ohjaajan kunto ja terveys paranevat, harjoittelusta on hyötyä myös yhteiskunnalle. Koiraa voidaan käyttää eksyneiden etsimiseen menestyksekkäästi alueella, jossa on jo liikkunut paljon ihmisiä. Ne opetetaan etsimään ilmavainun avulla, jolloin ne eivät häiriinny tallatusta alueesta. Oikein motivoitu hakukoira etsii nopeasti ja varmasti sille osoitetun alueen. Koiran taitojen ja hyvän hajuaistin ansiosta kivenkolosta tai tuuhean kuusen kätköistä suojaa hakenut eksynyt ei jää löytymättä. Saattaapa käydä niin, että olet jossain kaukana korvessa marjoja poimimassa. Autolle palattuasi huomaat, että avaimet ovat pudonneet taskustasi. Tiedät suunnilleen paikan, johon avaimet ovat pudonneet. Ei muuta kun koira esine-etsintä tehtävään ja pian ovat kadonneet avaimet käsissäsi. Suomessa hakukoiraa käytetään hyötykoirana esim. huume-, pelastus-, malminetsintä- ja lahokoirina. VERTAA VAATIVUUSTASOLTAAN-> |
Pelastuskoiratoiminta
|
Pelastuskoiran tulee olla hyväluonteinen ja peloton, terve ja riittävän suorituskykyinen selviytyäkseen esteistä ja jaksaakseen työskennellä riittävän pitkään.
Se hallitsee vähintään kaksi osa-aluetta seuraavista: jäljestäminen, maastoetsintä (haku) tai raunioetsintä.
Koirien koulutustaso todetaan pelastuskoirakokeissa ja painopiste on ns. vainutyöskentelyssä. Koe käsittää tottelevaisuuden ja jonkin edellä mainitusta kolmesta lajista. Rauniokokeeseen kuuluu ns. ketteryysosuus, jossa tarkastellaan koiran hallittavuus erilaisilla telineillä ja epämiellyttävillä alustoilla. Kokeisiin saavat osallistua kaikki 14 kk täyttäneet, myös rekisteröimättömät (mutta tunnistusmerkityt) koirat. Koiran totutus ja koulutus voidaan toki aloittaa paljon aikaisemmin. Koiranohjaajan tulee kehittää myös omaa osaamistaan, mm. erilaisilla etsintä-, ensiapu-, suunnistus- ja viestintävälinekursseilla. Koulutetut ja vaaditun koulutustason saavuttaneet koirakot sijoittuvat ns. pelastuskoiraryhmiin, jotka osallistuvat etsintätehtäviin viranomaisten apuna. Edellytyksenä ryhmiin pääsylle on ohjaajalta suoritetut kurssit ja korialta koulutustunnut kahdesta lajista (esim. haku ja jälki). Suomessa koiria käytetään mm. eksyneiden etsimiseen ja niitä koulutetaan katastrofin varalta rauniokoiriksi. Eksyneiden etsinnässä ovat parhaiten hyödynnettävissä jälki ja hakukoirat, joiden koulutuksessa Suomen Palveluskoiraliitolla on vakaa harrastajakuntansa. Kilpailujen muodossa koirien kykyjä mitataan kansainvälisillä IPOR säännöillä. IPOR koeohje käsittää aina tottelevaisuus- ketteryys- ja vainutyöskentelyosuuden. Vainutyöskentelyyn kuuluvat: jälki, haku ja raunio. Esikokeena uusien sääntöjen mukaan on hyväksytysti suoritettu PAKK eli BH-koe ja hyväksytysti suoritettu taipumuskoe. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että dalmatiankoiralla on tai ainakin tulisi olla edellytykset rakenteellisesti ja luonteensa puolesta menestyä myös palveluskoirapuolen kokeissa, jos katsotaan, että sillä on mahdollisuus menestyä pelastuskoirakokeissa, jotka ovat erityisesti ohjaajan mutta myös koiran kannalta vaativampia kuin palveluskoirakokeet. Koulutusta järjestäviä yhdistyksiä on kautta maan melko runsaasti, joten myös mahdollisuudet halukkaille päästä mukaan PK-toimintaan ovat suuremmat kuin päästä mukaan pelastuskoiratoimintaan (paikkakunnittain eroja on toki mutta PEKO-koulutusta tarjoavia tahoja on huomattavasti vähemmän). Kukaan meistä ei voi luvata, että tuloksia tulee varmasti tehtyä koska kouluttaminen ja kilpaileminen ovat asioita, jossa mikä tahansa on mahdollista ja koira keksii viimeistään kisoissa tehdä päin pöpelikköä / unohtaa täysin ne ”varmimmat” jutut. Itse olen käynyt viimeksi varsinaisessa kokeessa 4 vuotta sitten silloisen kisavalmiin ja kisatun koirani kuollessa yllättäen ja sen jälkeen suorittanut vain pari BH- ja ADpr (kestävyys-)koetta; aikaa on mennyt mm. yhden ilmaisunvaihdon hiomiseen (haukulta rullalle maastossa), jonka omaa tyhmyyttäni päätin tehdä turhan myöhäisessä vaiheessa, ja perustottiksen sekä lajialkeiden kouluttamiseen useampaa nuorta koiraa yhtä aikaa kouluttaessa. Niin tai näin, palveluskoiratoiminta on myös kiva ja mukaansatempaava harrastus ja antaa mielenvirikettä niin koiralle kuin ohjaajallekin. |
Koonnut: Outi Vilkuna
O’ZONE dobermanns & dalmatians
Finland
http://www.ozone-dogs.net