Mikä on palveluskoira?

What is a "Utility or Working breed dog"?

Koiran kasvatus ja koulutus ovat aina liittyneet koiran ja sen omistajan/ohjaajan välisiin perussuhteisiin; erityisesti palveluskoirien omistajilta on aina edellytetty edes jonkintasoista koiransa kouluttamista - valitettavasti joskus kouluttaminen ymmärretään joksikin mystiseksi tapahtumaksi, jota ei voi tehdä kuin asiantuntija vaikka koiran omistajan/ohjaajan tulisi itse kouluttaa koiransa, sillä omistaja on vastuussa koiransa tekemisistä. Jo koiran kotikasvatus = opettaminen hyville tavoille, on koiran alkeiskoulutusta. Palveluskoirien yhteiskunnallinen hyöty ja käyttöarvo perustuu niiden kykyyn avustaa ihmistä. Tänä päivänä kuitenkin suurin osa palveluskoirarotuisista koirista toimii ja työskentelee/kilpailee ensisijaisesti omistajansa edellytysten, halujen tai toiveiden ja tarpeiden mukaan, eikä sen mukaan mihin koiralla itsellään olisi edellytyksiä. Harva koira toimii todellisissa työtehtävissä, todellisissa tilanteissa - vaikkakin koiria yhä edelleen tarvitaan runsaasti ja uusiakin "toimialoja" on muodostunut perinteisten hälyttäjä/vartiointi, metsästäminen/metsästyksessä apuna toimiminen, paimentaminen ja veto- ja kantojuhtana toimimisen lisäksi. Palveluskoiralla on tiettyjä edellytyksiä toimia ihmisen apuna: vaatimukset kohdistuvat sen rakenteeseen ja luonteenpiirteisiin. Sellaiset rodut, joista ei ole tullut "muotirotuja", ovat säilyneet työkoiran ominaisuuksiltaan parhaiten. Millaisia koira tarvitsemme tänään - miksi koulutamme koiraa? Palveluskoirien koulutuksella on useitakin tarkoitusperiä vaikka alkuperäiset koiran tehtävät ovat olosuhteiden myötä muuttuneet ja monipuolistuneet. Asuminen on yhä kaupunkimaisempaa ja se tuo koiran omistamiselle ja käytölle tiukempia rajoituksia ja vaatimuksia kuin aikaisemmin: koira on sopeutunut ja sen on sopeuduttava edelleen (muuttuvaan) yhteiskuntaamme. Myös omistajien (ja kasvattajien) on sopeuduttava muutoksiin ja huomioitava ne toiminnassaan koiran kanssa. Palveluskoirien koulutuksen perustavoitteena voidaan pitää tietyn hallittavuustason saavuttamista; tavoitteena on ohjata koira jo varhain selviytymään eri tilanteista. Vaatimustasona voidaan pitää joko perustasoa, joka riittää matti ja minna meikäläiselle tai toisaalta huipputasoa, jota tavoittelee (aktiivi)lajiharrastaja. Mitkä tekijät vaikuttavat koiran koulutuskelpoisuuteen? Tärkeä merkitys on koiran henkisellä ja fyysisellä rakenteella, jotka muodostavat kunkin yksilölliset luonteenpiirteet; näihin puolestaan vaikuttavat tietyt sekä perityt että ympäristöstä aiheutuneet tekijät. Kykymme tunnistaa ja käyttää hyödyksemme em. tekijöitä riippuu omasta osaamisestamme, tiedoistamme ja taidoistamme ohjaajana... kuin myös suhteestamme ja yhteistoiminnastamme koiran kanssa. Koulutuskelpoisuuteen vaikuttaa siis keskeisesti: koiran kehitysvaihe, perittyjen ja ympäristöstä johtuvien tekijöiden yhteisvaikutus, sekä koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö. Koiran luonteenpiirteistä koulutuskelpoisuuden kannalta keskeisimmät ovat: toimintakyky (koiran kyky ohjata itsenäisesti toimintojaan eri tilanteiden vaatimalla tavalla, ts. riippumatta siitä onko se joutunut peon valtaan), temperamentti (~ käytöksen vilkkauden määrä, käsityskyvyn nopeus sekä kyky sopeutua uusin tilanteisiin ja ympäristöihin), ja hermorakenne (koiran synnynnäinen vahva- tai heikkohermoisuus, jolla ymmärretään koiran kykyä kestää äkillisiä voimakkaita ärsytystiloja: kaksi ääripäätä, molemmat yhtä ei-toivottuja: itsehillinnän menettäminen/vihamielinen suhtautuminen paniikki/pakokauhu). Koiran omistajan olisi myös muistettava, että koulutettavaksi soveltumatonta koiraa ei ole, vaan ongelmat selittyvät suurelta osalta koiran elinympäristöstä, lähinnä omistajasta tai ohjaajasta. Samoin epäonnistumiset kisoissa; koira ei ole kone vaan "inhimillisesti" tunteva ja käyttäytyvä yksilö, jonka suorituksiin vaikuttavat yhtä monet seikat kuin omiimmekin (mm. menetelmät, ohjaajan kokeneisuus, harjoituskerrat ja -olosuhteet, ohjaajan mielentila, fysiologisen syyt). Mikä on kirjoitelmani punainen lanka? Mm. se, että yhteiskunta ympärillämme muuttuu ja meidän (koiran omistajien, kasvattajien ja harrastajien) on se kaikessa toiminnassamme huomioitava, vaatimukset muuttuvat myös sikäli että toiset odottavat "nopeasti valmista" ja joillekin lajikoulutus on liikaa aikaa viepää (joko vie liikaa aikaa tai koira ei opi ohjaajan mielestä tarpeeksi nopeasti - tai suoriudu riittävän hyvin); ei ole varaa eikä tarvetta ääripäiden tavoitteluun, vaan kohtuullisuus ja kohtuullisten ominaisuuksien tavoittelu on tärkeämpää samoin kuin se, että kasvattajat pitävät kasvatustyössään mielessään myös rodun käyttötarkoituksen sekä tämän hetkisien tilanteen sekä rodun todenäköisen "käyttöympäristön". Totean vielä, että harva (working dog/TYÖKOIRA - brukshund/KÄYTTÖKOIRA > sanasto tuottaa hankaluuksia ja käsitevaikeuksia) koira tänä päivänä todella kirjaimellisesti on PALVELUSKOIRA, vaan harrastus- ja kilpakaveri sekä perheenjäsen. Perinteisten palveluskoirarotujen ohella meillä on monen rotuisia koiria palvelustehtävissä eli siis ihmistä palvelemassa mm. epilepsia-, home-, ruoste-, terapia- ja avustajakoirina. Perinteisempää palveluskoirasaraa edustavat mm. miinakoirat, jotka tänä päivänä ovat usein labradorinnoutajia tai coctaileja (esim. Ruotsin armeja sekoitti shäferiä ja labbista), huume-, ruumis-, pelastus-, kontti- ja tunnistuskoirat. Työkoiriksi voitaneen kutsua koiria, jotka toimivat edelleen pääasiallisesti perinteisissä työtehtävissä, esim. lammas- tai karjapaimenina tai vahteina (esim. Anatolian paimenkoira, Maremmano Abruzzese tai Australian karjakoira), vetokoirina tai metsästyskoirina (esim. suomenajokoira tai pystykorva). Molemmat nimikkeet, palveluskoira ja työkoira, kuvaavat käyttökoiria = koiria, joiden kykyjä ihminen käyttää hyväkseen erotuksena seurakoirista = koira, jonka ensisijainen tehtävä on olla ihmisen seuralainen... tosiasia on, että rotujen väliset (käyttö)rajat ovat hämärtyneet yhteiskunnan ja vallitsevien olosuhteiden muuttuessa.

Julkaistu aiemmin SDY:n keskustelufoorumissa, syksyllä 2001.

Back to Articles