Koiran palvelutehtävät nykypäivänä


Valtaosa Länsimaissa elävistä koirista ei enää nykypäivänä toimi rodulleen tyypillisissä tehtävissä tai elä aiempaa käyttötarkoitustaan vastaavassa ympäristössä. Myös koiriin ja koirien ja ihmisten välisiin suhteisiin kohdistuvat odotukset ovat olleet jatkuvien muutospaineiden alaisina. Koirien sopeuttamiseksi välistä kovinkin eläinkielteiseen yhteiskuntaamme, on jouduttu kehittelemään mm. erilaisia testejä koirien yhteiskuntakelpoisuuden todentamiseksi. Ikävää luettavaa ja kuultavaa olivat ja ovat edelleen kielteisten asenteiden lisääntyminen. Taustalla vaikuttavat moninaiset tekijät, suurimpina lienevät kuitenkin tuntemattoman pelko (moni taajamassa/suurkaupungissa elävä on melko vieraantunut luonnosta ja eläimistä) ja ahdistuksen purkaminen näkyvään kohteeseen (on helpompi syyllistää eläintä kun lähteä tutkimaan ihmisten pahan olon todellisia syitä, esim. työttömyyttä, syrjäytymistä, jne.).

Kasvattajatkin ovat avainasemassa: moni rotu on menettänyt paljon sekä rakenteellisesti (toimivuus) että käyttöominaisuuksiltaan kun rodusta on tullut ns. "muotirotu" ja kasvatus- ja jalostusvalintaa on tehty yksinomaan ulkomuodollisten tai nk. käyttöominaisuuksien suhteen (nk. "kisakoirakasvatus"); käyttökoiran tulisi olla rakenteeltaan toimiva, luonteeltaan vahva ja vankka (mm. korkea kuormituskestävyys ja hyvä palautumiskyky), sillä tulisi olla korkea ärsytyskynnys, sen tulisi olla muutoinkin luonteeltaan tasapainoinen, nopeasti uutta oppiva, toimintakykyinen, ohjattavissa oleva, vietillisesti saalispainotteinen ja koiran pitäisi kyetä sopeutumaan monenlaisiin olosuhteisiin. Yhteiskunnalla on vielä pitkä sarka edessään ennen kuin se osaa täysin käyttää koiran eri ominaisuuksia palvelemaan ihmisten turvallisuutta, terveyttä (fyysistä ja henkistä), viihtyvyyttä, itsenäisyyttä tai omatoimisuutta.

Perinteisissä tehtävissä koiria toimii edelleen metsästyskoirina (ajavat, noutavat, jäljestävät koirat), paimenkoirina (paimentavat ja laumaa vartioivat koirat), vetokoirina ja vahtikoirina (hälyttävät ja vartioivat koirat).

Yhteiskunnan palveluksessa koirat toimivat mm. seuraavissa tehtävissä:

Poliisikoirat on koulutettu yleensä partiokoiriksi, eli ns. kombikoiriksi, tekemään lähes kaikkea. Poliisikoiran peruskoulutukseen kuuluu tottelevaisuus, jäljestäminen, henkilön etsintä sekä rakennuksista että maastosta, esine-etsintä ja suojelu. Lisäksi koirat erikoistuvat esim. joko pommien, huumausaineiden tai kuolleen henkilön etsintäkoiriksi. Koiria toimii ja koulutetaan myös palonsyyn selvittämisen tutkinnassa avustamiseen (tuhopolttoepäilyt), sekä toimimaan rikostutkinnan apuna ID- eli tunnistuskoirina.

Puolustusvoimilla koiria koulutetaan nykyään pääsääntöisesti kolmeen tehtävään: sotilaspoliisin käyttöön, valvontatehtäviin asevarikoille ja partiokoiriksi. Koiria koulutetaan myös huumausaine-etsintöihin ja esim. miinakoiriksi. Uutta todellisuutta on sen sijaan jo mm. pomminetsintä ja tulevaisuudessa myös mm. vieraan vallan sukeltajaetsintä (samalla periaatteella kuin ruumiskoirakoulutus), jotka molemmat vaativat oman erikoiskoulutuksensa peruskoulutuksen lisäksi.

Rajavartiolaitoksen rajakoiran vahvuus on ihmisen jäljen löytäminen. Joka koiralle koulutetaan jälki (vaatimuksena on, että jokaisen rajakoiran tulee pystyä ajamaan n. 12 tuntia vanhaa jälkeä, jonka pituus on n. 5-6 km), henkilöetsintä, esine-etsintä ja perustottelevaisuus. Sen mukaan miten ominaisuudet riittävät, tai mikä on palvelupaikka, koira voidaan kouluttaa suojeluun, huumausaineiden etsintään tai räjähteiden etsintään. Ansioita viran ohella tulee myös eksyneiden ihmisten löytämisestä; aina ei kuitenkaan esim. tällaisessa tapauksessa muisteta mainita, että jäljelle pääsi koira, vaan kiitetään helikopteria eksyneen löytymisestä. Rajakoiria käytetään myös valvomaan ihmissalakuljetusta, toiminta on tosin vasta aluillaan. Konttikoiraksi erikoistutaan mutta tarkkaa toimenkuvaa ei ole vielä määritelty. Oletettavasti koirille koulutetaan mm. jälki, maastoalueen tarkistus (henkilö-/esine-), tottelevaisuus ja yksilöstä riippuen suojelukoulutus yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoa varten. Konttikoiran työskentelytapa, vaatimukset ja olosuhteet ovat erilaisia verrattuna tavalliseen henkilöilmaisuun. Perinteisten rotujen ohella on tarkoitus kokeilla myös pienempiä ja ketterämpiä rotuja tähän tehtävään.

Homekoirat ovat osoittautuneet hyvin tärkeäksi avuksi nykyajan ihmiselle kun halutaan suojella ihmisten terveyttä kiireellä rakennetuissa asunnoissa. Homeen haistaminen rakennuksesta ei ole vaikeaa mutta hajun kohdentaminen vaatiikin jo taitoa. Rakennuksissa piilevien homevaurioiden havaitseminen ja paikallistaminen nykytekniikalla on vaikeaa mutta koiran erittäin tarkan hajuaistin avulla tilanteeseen on saatu helpotusta: koiran hajuaistin avulla löydetään myös ns. kuivunut home > vrt. n.k. ruostekoirat.

Opaskoirat ovat ehkä näkyvimmät ihmisen avustajina toimivista koirista (Suomen Palveluskoiraliitto teki aloitteen opaskoirien kouluttamiseksi v. 1939; ensimmäiset opaskoirat luovutettiin talvisodassa sokeutuneille v. 1940).

Avustajakoirat nimensä mukaisesti avustavat liikuntarajoitteista ohjaajaansa esim. vetävät pyörätuolia, poimivat tavaroita lattialta, sammuttavat valot, tuovat puhelimen, jne. Koiralle on mahdollista opettaa uusia asioita koko ajan. Koska avustajakoira on työkoira, se saa kulkea ohjaajansa mukana lähes kaikkialle, kuten opaskoirakin, esim. kauppoihin ja lentokoneen matkustamoon. Koiralle itselleen ja ihmisille on työvalmiudesta (ja "työssäolosta") merkkinä koiralle puettu valjaat, liivi tai selkäreppu, jossa lukee "avustajakoira". Kaikille hakijoille ei avustajakoiria riitä: vuoteen 1999 mennessä Suomessa oli koulutettu vasta 20 avustajakoiraa. Koirien koulutuksesta ja hankinnasta vastaa Invalidiliitto ry, joka on myös koirien varsinainen omistaja. Avustajakoiralla voi olla monenlaisia työvalmiuksia ja se soveltuu erilaisten liikuntarajoitteisten ihmisten avuksi. Taidontarkistuskokeessa näytetään vuoden t. kahden välein näyttö koiran työkyvystä.

Terapeuttikoirat esim. sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja vanhainkodeissa; useiden tutkimusten mukaan koiran silitteleminen ja sen kanssa toimiminen mm. parantavat ihmisten mielentilaa, vähentävät stressiä ja lievittävät yksinäisyyden tunnetta, ja jopa alentavat sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Rauniokoirat etsivät katastrofialueilla kadonneita ihmisiä, tunnetuimmat viimeaikaiset katastrofit, joissa on käytetty laajamittaisesti rauniokoiria kadonneiden etsintään ja paikallistamiseen, lienevät Armenian (maanjäristys) katastrofi ja New Yorkin WTC:n rauniot; yhtälailla "työpaikkana" voi olla romahtanut kerrostalo/ostoskeskus tai tuhoutunut tehdas. Lumivyöryalueilla koulutetaan koiria myös etsimään lumivyöryn alle jääneitä ihmisiä; n.k. laviinikoirat.

Lisäksi monien monien muiden koiran palvelutehtävien joukossa voitaisiin mainita mm. "epilepsiakoirat", "melanoomakoirat" ja Australiassa toimivat "luonnonsuojelukoirat" (paikantavat salakuljetettavia uhanlaisia eläimiä).

Palveluskoiriin ja koiriin yleensä suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti: koira joko koetaan sankariksi tai sitten hylkiöksi: realistinen kuva koiran kyvyistä puuttuu, osaltaan vaikuttaa tietenkin myös se, että tutkimustietoa on vielä varsin niukasti: asioista puhutaan varsin yleisesti omiin kokemuksiin nojaten, oli sitä kokemusta sitten sohvasamppioonista, naapurin Kalen pihavahdista tai virkakoirasta. Kokonaiskuva erilaisissa työtehtävissä toimivista koirista on kartoittamaton ja turhan usein koiraharrastajienkin piirissä suhtaudutaan nuivasti tavanomaisesta tai perinteisestä poikkeaviin tehtäviin; tosiasia on, että koiran rooli on tänä päivänä hyvin moni-ilmeinen... vai mitä sanotte esim. tästä esimerkistä: Ranskassa dobermann on saanut virallisen tryffelinetsijäkoiran diplomin läpäistyään erinomaisin arvosanoin työkokeen, jossa 5 x 5 metrin alueelta koiran pitää löytää 10 minuutissa 10-50 cm syvyydellä olevat 6 tryffeliä... Uusi aluevaltaus tämäkin :)

Kyse on ennemminkin siitä, mihin me ihmiset saamme kipinän ja kyvyn koiriamme kouluttaa.

Lähteet:

  • "Suomen koirat sodassa ja rauhassa", U. Aaltonen & K. Unhola. Art House 1999.
  • Koiramme 11/2001, s. 68-69

Outi Vilkuna
O’zone dobermanns and dalmatians

Back to Articles